nouneim
Aktivisti
- Liittynyt
- 1.6.2013
- Viestit
- 558
Tulin ajatelleksi kerran, että pitäisiköhän sitä kokeilla taulun tekoa itse. Sitten kokeilin. Koska 3D-tulostus on ollut esillä lehdissä jo jonkun aikaa paljon mahdollisuuksia avaavana asiana, päätin tutustua aiheeseen kokeilemalla tulostaa kellotaulun aihion. Nykyään on olemassa 3D-tulostuspalveluja, kunhan vain sinne lähettää jollain sopivalla ohjelmalla mallin. Käytin ilmaista FreeCadia, ja tässä ensimmäisen vesion kuvanäkymä:
Materiaaliksi valitsin pronssin, koska taulun väri on muutettavissa tummaksi patinoimalla ja indeksit ajattelin kiillottaa näkyville. Pronssin 3D-tulostus käyttämässäni palvelussa toimii siten, että ensin he tulostavat kappaleesta vahamallin. Vahamallin ympärille jähmetetään aine, jota käytetään myöhemmin valumuottina pronssille. Jähmettymisen jälkeen vaha sulatetaan pois ennen pronssin valamista. Tekotavasta ja pienistä paksuuksistajohtuen valmis tuloste oli monella tavalla kupruillut ja vääntynyt. Ensin piti aloittaa leipurin hommilla kriittisiä paikkoja oikoen. Nuo kuopat ovat taulun jalkojen paikat, jotka piti lyödä takaisin toiselta puolelta. Lisäksi taulua piti yrittää oikoa senverran. että indeksit asettuisivat edes jonkinlaiseen tasoon. Suunnitteluvaiheessa enkuitenkaan ollut ottanut huomioon vääristymiä, joten jo alusta asti näin että työstövarat haluttuun lopputulokseen ei ole riittävät. Seuraavaan versioon pyrin korjaamaan nämä asiat.
Päätin tehdä taulun jaloille valmiit paikat, koska niitä on hankala sijoittaa muuten oikeille paikoilleen riittävän tarkasti. Tämän sitten mokasinkin aika pahasti pienen laskuvirheen myötä. Koneistosta on hankala mitata jalkojen paikkoja siten että ne ovat paitsi oikealla etäisyydellä keskeltä, myös oikeassa suunnassa. Päätin ottaa mitat suoraan ylhäältä päin otetusta kuvasta pikseleitä käyttäen. Mittakaava pikseleiden ja millimetrien välille on helppo laskea jostain helposti mitattavasta kohdasta, kuten koneiston halkaisijasta. Idea olikin ihan toimiva, kunhan välttää pahimmat linssivääristymät. Tein kuitenkin laskuvirheen, joten taulu tuli sitten vinoon. Onneksi olin jo ennentuon virheen huomaamista päätynyt siihen että tämä tulee olemaan vain harjoituskappale. Silti laskuvirhe kolahtaa itsetuntoon, vaikkakin lievästi. Edellinen fiksaaja oli päätynytkin mittailun sijaan liimaamaan taulun kuten noista läiskistä näkee:
Jalat kiinni juottamalla:
Oikomisenkin jälkeen kuprut näkyivät senverran pahasti, että taulua piti vähän hioa. Hiominen olikin aika ikävää, koska indeksit olivat pahasti haitolla. Alunperinkin olin ajatellut, että printtausraidat saavat antaa näkyä ja antaa pintaan hieman tekstuuria, joten aivan sileäksi en yrittänytkään hioa.
Patinointi ei mennyt ihan kerralla putkeen. Tässä pari tulosta, jotka eivät ihan miellyttäneet. Ensimmäinen on tehty keitettyä kananmunaa käyttäen:
Lopulta onnistuneempi lopputulos syntyi rikkimaksana tunnetulla aineella (liver of sulphur, eli eriasteisten kaliumsulfaattien sekoitus). Pidin puhdistettua taulua liossa aineessa pienessä purkissa, joka puolestaan oli lämpimässä vesihauteessa kunnes väri alkoi miellyttää. Tässä on myös aloitettu indeksien esiin kiillotusta. Alunperin oli tarkoitus hioa indeksit samaan tasoon, mutta venkula taulu ja matalat indeksit estivät toteutuksen:
Tässä on vielä vedetty lakka päälle. Yritin kokeilla miten onnistuu lakan ja luminointiaineen käyttö yhdessä. Lopputuloksen voi jo arvata, mutta eihän se kokeilua estä. Ei näköjään hyvin. Ensin kokeilin laittaa luminointiainetta kolmioidenkeskelle ja sen jälkeen lakata. Luminointiaine sekoittui lakkaan, ja kaikki piti liotella pois asetonissa. Sitten kokeilin ensin lakkaamista ja luminointi sen päälle seuraavana päivänä. Nyt luminointiaine pyrki nousemaan hieman ylös lakan sulaessa.
Poistin luminoinnin ja lakan vain kolmioista. Sitten rajasin uuden lakkakerroksen pelkästään kolmioiden päälle. Raja tietysti näkyy, mutta koska kyseessä on jo alunperin pieleen mennyt kokeilukappale, työmoraali oli liian heikko koko lakan uusintaan. Eli pitää valita joko lakka tai sitten luminointi. Patinapinta näyttää hyvältä ja kiiltävältä ilman lakkaakin, mutta indeksit aikaa myöten luultavasti hieman tummentuvat. Käytännössä ne varmaan pysyvät pitkään aika kirkkaina tauluun nähden. Toinen vaihtoehto on jättää kolmioiden keskukset tummaksi ja unohtaa luminointi. Indeksien ulkoreunalle mahtuisi pienet syvennykset lumepisteille. Ne voi tehdä riittävän syväksi, että rajapinnassa tapahtuva lakan sulaminen ei näy lopputuloksessa.
Sitten vino taulu kelloon. Ensin pidin viisareita yliampuvina, mutta jotenkin aloin melkein heti pitämään niistä. Kyseessä on Camyn kello, mutta mukana tullut taulu ei ilmeisesti ole alkuperäinen. Jalat olivat katkaistu ja ne olivat olleet aivan eri paikoissa. Siten en koe pilaavani kellon arvoa.
Tässä vähän hahmottelin vahvistuksia niihin taulun kohtiin mihin mahtuu. Ehkä vielä jotain muutoksia tulee ennen seuraavaa yritystä.
Minusta tämä kaiksesta huolimatta näytti sen että idea voi toimiakin ensikerralla.
Materiaaliksi valitsin pronssin, koska taulun väri on muutettavissa tummaksi patinoimalla ja indeksit ajattelin kiillottaa näkyville. Pronssin 3D-tulostus käyttämässäni palvelussa toimii siten, että ensin he tulostavat kappaleesta vahamallin. Vahamallin ympärille jähmetetään aine, jota käytetään myöhemmin valumuottina pronssille. Jähmettymisen jälkeen vaha sulatetaan pois ennen pronssin valamista. Tekotavasta ja pienistä paksuuksistajohtuen valmis tuloste oli monella tavalla kupruillut ja vääntynyt. Ensin piti aloittaa leipurin hommilla kriittisiä paikkoja oikoen. Nuo kuopat ovat taulun jalkojen paikat, jotka piti lyödä takaisin toiselta puolelta. Lisäksi taulua piti yrittää oikoa senverran. että indeksit asettuisivat edes jonkinlaiseen tasoon. Suunnitteluvaiheessa enkuitenkaan ollut ottanut huomioon vääristymiä, joten jo alusta asti näin että työstövarat haluttuun lopputulokseen ei ole riittävät. Seuraavaan versioon pyrin korjaamaan nämä asiat.
Päätin tehdä taulun jaloille valmiit paikat, koska niitä on hankala sijoittaa muuten oikeille paikoilleen riittävän tarkasti. Tämän sitten mokasinkin aika pahasti pienen laskuvirheen myötä. Koneistosta on hankala mitata jalkojen paikkoja siten että ne ovat paitsi oikealla etäisyydellä keskeltä, myös oikeassa suunnassa. Päätin ottaa mitat suoraan ylhäältä päin otetusta kuvasta pikseleitä käyttäen. Mittakaava pikseleiden ja millimetrien välille on helppo laskea jostain helposti mitattavasta kohdasta, kuten koneiston halkaisijasta. Idea olikin ihan toimiva, kunhan välttää pahimmat linssivääristymät. Tein kuitenkin laskuvirheen, joten taulu tuli sitten vinoon. Onneksi olin jo ennentuon virheen huomaamista päätynyt siihen että tämä tulee olemaan vain harjoituskappale. Silti laskuvirhe kolahtaa itsetuntoon, vaikkakin lievästi. Edellinen fiksaaja oli päätynytkin mittailun sijaan liimaamaan taulun kuten noista läiskistä näkee:
Jalat kiinni juottamalla:
Oikomisenkin jälkeen kuprut näkyivät senverran pahasti, että taulua piti vähän hioa. Hiominen olikin aika ikävää, koska indeksit olivat pahasti haitolla. Alunperinkin olin ajatellut, että printtausraidat saavat antaa näkyä ja antaa pintaan hieman tekstuuria, joten aivan sileäksi en yrittänytkään hioa.
Patinointi ei mennyt ihan kerralla putkeen. Tässä pari tulosta, jotka eivät ihan miellyttäneet. Ensimmäinen on tehty keitettyä kananmunaa käyttäen:
Lopulta onnistuneempi lopputulos syntyi rikkimaksana tunnetulla aineella (liver of sulphur, eli eriasteisten kaliumsulfaattien sekoitus). Pidin puhdistettua taulua liossa aineessa pienessä purkissa, joka puolestaan oli lämpimässä vesihauteessa kunnes väri alkoi miellyttää. Tässä on myös aloitettu indeksien esiin kiillotusta. Alunperin oli tarkoitus hioa indeksit samaan tasoon, mutta venkula taulu ja matalat indeksit estivät toteutuksen:
Tässä on vielä vedetty lakka päälle. Yritin kokeilla miten onnistuu lakan ja luminointiaineen käyttö yhdessä. Lopputuloksen voi jo arvata, mutta eihän se kokeilua estä. Ei näköjään hyvin. Ensin kokeilin laittaa luminointiainetta kolmioidenkeskelle ja sen jälkeen lakata. Luminointiaine sekoittui lakkaan, ja kaikki piti liotella pois asetonissa. Sitten kokeilin ensin lakkaamista ja luminointi sen päälle seuraavana päivänä. Nyt luminointiaine pyrki nousemaan hieman ylös lakan sulaessa.
Poistin luminoinnin ja lakan vain kolmioista. Sitten rajasin uuden lakkakerroksen pelkästään kolmioiden päälle. Raja tietysti näkyy, mutta koska kyseessä on jo alunperin pieleen mennyt kokeilukappale, työmoraali oli liian heikko koko lakan uusintaan. Eli pitää valita joko lakka tai sitten luminointi. Patinapinta näyttää hyvältä ja kiiltävältä ilman lakkaakin, mutta indeksit aikaa myöten luultavasti hieman tummentuvat. Käytännössä ne varmaan pysyvät pitkään aika kirkkaina tauluun nähden. Toinen vaihtoehto on jättää kolmioiden keskukset tummaksi ja unohtaa luminointi. Indeksien ulkoreunalle mahtuisi pienet syvennykset lumepisteille. Ne voi tehdä riittävän syväksi, että rajapinnassa tapahtuva lakan sulaminen ei näy lopputuloksessa.
Sitten vino taulu kelloon. Ensin pidin viisareita yliampuvina, mutta jotenkin aloin melkein heti pitämään niistä. Kyseessä on Camyn kello, mutta mukana tullut taulu ei ilmeisesti ole alkuperäinen. Jalat olivat katkaistu ja ne olivat olleet aivan eri paikoissa. Siten en koe pilaavani kellon arvoa.
Tässä vähän hahmottelin vahvistuksia niihin taulun kohtiin mihin mahtuu. Ehkä vielä jotain muutoksia tulee ennen seuraavaa yritystä.
Minusta tämä kaiksesta huolimatta näytti sen että idea voi toimiakin ensikerralla.
