pasiz
Jäsen
- Liittynyt
- 11.9.2013
- Viestit
- 465
Ystäväni tuuppasi minulle restaurointiin Breitlingin, vuodelta 1950.
Pahoittelen kuvien vähyyttä.
Kuori oli kulunut monilta osin, ja kysyinkin, haluaako hän pinnoituksen. Vastaus oli että ei, vaan kellon ilme pitää säilyttää patinoituneena. Edes viisareiden lumea joka vuosien saatossa oli karissut pois, ei maalattu uudelleen.
Kello ei toiminut lainkaan kun se tuli huoltoon, lähtöolettamana oli, että rasvat ovat kuivuneet. Takakannen avaamisen jälkeen totuus iski, joku oli ehtinyt sisälmyksiin ensin (tarina ei kerro, oliko kyseessä ammattilainen vai ei, huoltomerkintöjä takakannesta löytyi). Projekti oli jäänyt vaiheeseen, vesivahinko oli melkoinen, keyless ruosteessa, stemmi ruosteessa.
Felsa 690 Bidynator on kuitenkin mielestäni hienoimpia 50 luvun automaatteja, olin jopa iloinen purkaessani tuota vanhusta.
Aloitin purkamalla osiin ja ruosteenpoistolla. Tässä vaiheessa kuitenkin selvisi, että keskisekuntipinjonin rattaasta puuttuu hammas (Täysin mystistä, miten sivuvetoisesta keskisekuntirattaasta voi hammas hävitä). Nyt ongelman muodosti uuden keskisekuntipinjonin metsästys. Kaikki suomalaiset sepät läpi soitettuani lähdin etsimään kauempaa, Intiasta jo löytyikin kivasti keskisekuntipinjoni oikean mittaisena (bidynatoreissa on kolmea eri pituutta), joka liikahti suomeen päin kohtuullisin kustannuksin.
Ruosteenpoiston jälkeen olikin vuorossa koneiston pesu. Keskisekuntipinjoni ilmestyi postiin, pesun kautta ja homma nippuun. Olin purkaessa ihmetellyt trainin nihkeyttä, luulin sen johtuvan pikeentyneistä öljyistä, mutta ei, big wheelin laakerointi (pitäiskö tän olla isopyörä?) oli ruvella. Luulen että tämä on aiheutunut samalla kuin hammasvauriot, ei ole ennen näkynyt lohjennutta kiveä. Eli kivi vaihtoon, kas kummaa, felsalta sai halvemmalla koneiston mainplaten, kuin mitä seitzin kivet maksavat. Eli pohjalevy vaihtoon (kaivoin vanhan pohjalevyn äsken romukopasta, otin kuvan rikkoontuneesta kivestä)
Pohjalevyn vaihdon jälkeen ihmettelemään käyntilaitetta, banking pinnit piti toki säätää sopiviksi (joka tapahtuu vääntämällä), tämän jälkeen käynti kuntoon ja kello kasaan (uusi lasike toki laitettiin).
Komea ilmestys, kuin myös harvinainen suomessa (1950 luku on ollut melko köyhää, ei monilla ollut Breitblingejä ranteessa).
Pahoittelen kuvien vähyyttä.
Kuori oli kulunut monilta osin, ja kysyinkin, haluaako hän pinnoituksen. Vastaus oli että ei, vaan kellon ilme pitää säilyttää patinoituneena. Edes viisareiden lumea joka vuosien saatossa oli karissut pois, ei maalattu uudelleen.
Kello ei toiminut lainkaan kun se tuli huoltoon, lähtöolettamana oli, että rasvat ovat kuivuneet. Takakannen avaamisen jälkeen totuus iski, joku oli ehtinyt sisälmyksiin ensin (tarina ei kerro, oliko kyseessä ammattilainen vai ei, huoltomerkintöjä takakannesta löytyi). Projekti oli jäänyt vaiheeseen, vesivahinko oli melkoinen, keyless ruosteessa, stemmi ruosteessa.
Felsa 690 Bidynator on kuitenkin mielestäni hienoimpia 50 luvun automaatteja, olin jopa iloinen purkaessani tuota vanhusta.
Aloitin purkamalla osiin ja ruosteenpoistolla. Tässä vaiheessa kuitenkin selvisi, että keskisekuntipinjonin rattaasta puuttuu hammas (Täysin mystistä, miten sivuvetoisesta keskisekuntirattaasta voi hammas hävitä). Nyt ongelman muodosti uuden keskisekuntipinjonin metsästys. Kaikki suomalaiset sepät läpi soitettuani lähdin etsimään kauempaa, Intiasta jo löytyikin kivasti keskisekuntipinjoni oikean mittaisena (bidynatoreissa on kolmea eri pituutta), joka liikahti suomeen päin kohtuullisin kustannuksin.
Ruosteenpoiston jälkeen olikin vuorossa koneiston pesu. Keskisekuntipinjoni ilmestyi postiin, pesun kautta ja homma nippuun. Olin purkaessa ihmetellyt trainin nihkeyttä, luulin sen johtuvan pikeentyneistä öljyistä, mutta ei, big wheelin laakerointi (pitäiskö tän olla isopyörä?) oli ruvella. Luulen että tämä on aiheutunut samalla kuin hammasvauriot, ei ole ennen näkynyt lohjennutta kiveä. Eli kivi vaihtoon, kas kummaa, felsalta sai halvemmalla koneiston mainplaten, kuin mitä seitzin kivet maksavat. Eli pohjalevy vaihtoon (kaivoin vanhan pohjalevyn äsken romukopasta, otin kuvan rikkoontuneesta kivestä)
Pohjalevyn vaihdon jälkeen ihmettelemään käyntilaitetta, banking pinnit piti toki säätää sopiviksi (joka tapahtuu vääntämällä), tämän jälkeen käynti kuntoon ja kello kasaan (uusi lasike toki laitettiin).
Komea ilmestys, kuin myös harvinainen suomessa (1950 luku on ollut melko köyhää, ei monilla ollut Breitblingejä ranteessa).
Minulle koneisto on vain "virtuaalisesti" tuttu. DeCarlen "Complicated Watches"-kirjassa koneisto käydään läpi. 
