nouneim
Aktivisti
- Liittynyt
- 1.6.2013
- Viestit
- 557
Tässä on huoltokertomus käsivetoisen Vostok Amphibian huollosta, eli tavallinen tarina eBayn "juuri huolletusta" kellosta. Kello ei ole minun, mutta tällaisen saattaisin jopa ostaakin, jos sukelluskellon tarve iskisi. Ulkonäkö ei huuda luksusta, vaan asiallista käytännöllisyyttä. Koneisto on 2209, jota on valmistettu ainakin 50-luvulta alkaen. Matkan varrella koneistosta on tehty eri versioita. Tässä on hieman uudempaa mallia oleva litteä spiraalijousi ja säädettävä jousen pään ripustus.
Aloitetaan takakannen alla olevista näkymistä:
Päällisin puolin ihan siistin oloinen koneisto, mutta väite huollosta herättää epäilystä. Akselien päiden ympärillä ei näy öljykalvoa, vaan jäämiä vanhoista öljyistä. Koneisto vaatii siis uutta öljyä ja puhdistuksen ainakin. Pikainen mittaus myös paljasti ettei koneiston säädöt ole kohdallaan. Koneisto edistää paljon, ja käynnin keskeisyys on pahasti poskellaan. Beat error on jopa lähelle 10 ms luokkaa! Pitäisi olla alle 1 ms, jotta käynti olisi suunnilleen kohdillaan.
Viisareita oli jostain syystä turhaan taivuteltu omituisiin asentoihin. Minuuttiviisaria oli taivutettu ylöspäin. Olisikohan niin että sitä ei ole osattu asentaa niin ettei se osu tuntiviisariin. Sekuntiviisarikin oli taivutettu vastaavasti vielä enemmän ylöspäin. Visuaalinen vaikutelma ei näyttänyt ihan oikealta minun silmään, ja maalia oli karissut sekuntiviisarista. Taulu oli kohtalaisessa kunnossa, joskin väri oli vähän patinoitunut ja maali on alkanut halkeilemaan.
Purkamalla koneistoa, väite juuri suoritetusta "huollosta" saa kuitenkin tavallaan tukea...:
Koneisto on kauttaaltaan likaisen öljyn peitossa. Kivien kuuluisi näkyä kuvassa kiiltävinä! Mahtaakohan tähän suoritettu huolto olla tehty suihkauttamalla WD-40:ntä ja sitten takakannen puolella näkyvät osat on töpötelty puhtaan näköisiksi Rodicolla tms. Mahdollisesti kuivahteneeseen öljyyn liimautuneet osat ovat vapautuneet käymään, ja siten kello ainakin oli "käyntikuntoinen". Akselien päistä öljy on arvatenkin valunut pois likaista öljykalvoa pitkin.
Tuntirattaasta puuttui yksi hammas:
Puuttuvan hampaan kolo näkyy juuri pienen rattaan kohdalla. Ratas kyllä toimisi jotenkin ilman yhtä hammasta, kuten kuvasta voi nähdä. Viereiset hampaat välittävät vetoa kriittisessä paikassa. Ratas kuitenkin vaihdettiin.
Ankkurin toinen kynsi oli aika törkyisessä kunnossa. Aluksi ajattelin, että siihen on joku tökännyt jotain paksua rasvaa, joka on jämähtänyt kynnen päälle. Se ei kuitenkaan irronnut mihinkään ultraäänipesussa:
Ehkä kivi on irronnut jossain vaiheessa, ja se on liimattu kiinni vähän huolettomasti. Kivi kuitenkin näytti olevan oikeassa asennossa, ja käyntirattaa lukitus näytti sopivalta, joten en alkanut liuottamaan koko kiveä irti. Jotta öljy pysyisi siellä missä pitää, pintojen pitää olla puhtaat viiston päädyn ympärillä olevilta sivuilta. Puhdistin kiven kriittiset pinnat asetonin ja puutikun kanssa varovasti ennen uutta pesua. Kivi on tässä kuvassa ylempänä:
Koneisto on ilmeisesti jossain vaiheessa ollut alttiina voimakkaille magneettikentille. Osat tarttuivat kiinni toisiinsa rasiassa pesua odotellessaan. Kaikki osat tietysti demagnetoitiin.
Muuten koneisto näytti olevan hyvässä kunnossa, ja koneiston laatu ei paljoa häpeä aikansa halvemman pään sveitsiläisille. Tässä koneistoa on kasattu melko pitkälle ratasjuoksun toiminnan testaamiseksi pesun jälkeen. Rattaat pyörivät herkästi, ja koneisto voidaan kasata loppuun öljyn kera. Koneiston väri palautui ilahduttavan kirkkaaksi. Kuin juuri olisi pakasta vedetty.
Kuvassa teknisesti mielenkiintoisena kohtana näkyy kaksikerroksinen ratas, jonka alimmainen ratas pyörii vapaasti akselinsa suhteen. Se välittää vedon käyntirattaalta sekuntiviisarin akselille, joka on kuvassa koneiston keskellä näkyvän kiven alla. En tiedä miksi tällainen ratkaisu on tehty, mutta jos tiedätte, valaiskaa asiaa. Äkkisältään sen luulisi lisäävän käyntilaitteen hitaushäviöitä.
Koneisto kasassa:
Kellon omistaja päätyi hankkimaan uudet viisarit väänneltyjen tilalle, ja samalla myös siistimpi taulu otettiin harkinnan alle. Eroja näkyi vanhaan nähden melkoisesti:
Vanhassa kirjaimet olivat vähän miten sattuu mikä minnekin päin kallellaan. Myös fontti poikkeaa joiltakin osin. Lumet ovat myös erilaiset ja eri kohdissa (tässä kuvassa taulut ovat vaihtaneet paikkaa):
Takapuoli on melko saman tyylinen, vaikka onhan näissäkin eroja:
Minulla ei ole asinatuntemusta nähdä taulun alkuperäisyyttä, koska en löytänyt varmasti aitoja tauluja malliksi. Saman näköisiä kyllä löytyi, mutta se varmuus niiden aitoudesta... Uudenkaan taulun alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Kyseessä ei ole mikään rahallisesti arvokas kello, vaikka onhan vanhalla kellolla oma viehätyksensä. Nyt päädyttiin yksinkertaisesti siistimpään vaihtoehtoon. Vanha taulu on tietysti tallella, jos myöhemmin haluaakin vaihtaa takaisin. Lopputulos ainakin on alkuperäistä asua mukaileva:
Sitten säätämään koneistoa. Jotta käynnin keskeisyys osuu suunnilleen kohdilleen, jousen pään ripustusta oli siirrettävä ääriasentoon oikealle. Vähän erikoista minusta. Jos säätövara olisi loppunut kesken, olisi jousi pitänyt irrottaa liipottimesta ja asentaa uudelleen vähän eri asentoon.
Käyntitulokset Eivät olleet aivan terävintä kärkeä, mutta luultavasti kello pitää aikansa kohtalaisesti arkikäytössä. Nuppi ylös asennossakello taitaa olla harvemmin muuten kuin erikseen pöydälle asetettaessa. Muissa asennoissa käynti vaihteli +20 ja -20 s/vrk juuri vedettynä. Vuorokauden jälkeen jousen vedosta tulokset vaihtelivat +13 ja - 35 s/vrk välillä. Eli vedon hiipuessa käynti muuttuu enemmän jätättävään suuntaan. Lopullinen käynti riippuu siitä missä asennoissa kello on enimmäkseen arkikäytössä, ja miten ranteen lämpö vaikuttaa käytiin. Liipottimen heilahduskulma oli horisontaaliasennoissa n. 280-290 astetta ja vertikaaliasennoissa n. 250 astetta, olettaen imukulmaksi 46 astetta, jonka löysin netistä. En tarkastanut väitettä sen enempää, mutta mahdollisesti jotain sitä luokkaa tuo saattaisi ollakin.
Takakannen tiiviste oli jo vaihdettu kellon omistajan toimesta. Leveä tiiviste on luottamusta herättävä. Takakansi painuu tiivistettä vasten erillisellä kiristysrenkaalla. Nuppikin oli uusittu kellon omistajan toimesta. Asennuksen jälkeen testasin tiivisteiden ilman pitävyyttä kolmessa baarissa. Kymmenessä minuutissa ei tapahtunut merkittävää vuotoa, joten tämän kellon kanssa uskaltaisi mennä veteen.
Ulkonäkö on omasta mielestäni jotenkin sympaattinen, kuten uustuotantoa olevissa Amphibioissakin. Tästäkin tietysti voi olla montaa mieltä, ja hyvä niin.
Aloitetaan takakannen alla olevista näkymistä:
Päällisin puolin ihan siistin oloinen koneisto, mutta väite huollosta herättää epäilystä. Akselien päiden ympärillä ei näy öljykalvoa, vaan jäämiä vanhoista öljyistä. Koneisto vaatii siis uutta öljyä ja puhdistuksen ainakin. Pikainen mittaus myös paljasti ettei koneiston säädöt ole kohdallaan. Koneisto edistää paljon, ja käynnin keskeisyys on pahasti poskellaan. Beat error on jopa lähelle 10 ms luokkaa! Pitäisi olla alle 1 ms, jotta käynti olisi suunnilleen kohdillaan.
Viisareita oli jostain syystä turhaan taivuteltu omituisiin asentoihin. Minuuttiviisaria oli taivutettu ylöspäin. Olisikohan niin että sitä ei ole osattu asentaa niin ettei se osu tuntiviisariin. Sekuntiviisarikin oli taivutettu vastaavasti vielä enemmän ylöspäin. Visuaalinen vaikutelma ei näyttänyt ihan oikealta minun silmään, ja maalia oli karissut sekuntiviisarista. Taulu oli kohtalaisessa kunnossa, joskin väri oli vähän patinoitunut ja maali on alkanut halkeilemaan.
Purkamalla koneistoa, väite juuri suoritetusta "huollosta" saa kuitenkin tavallaan tukea...:
Koneisto on kauttaaltaan likaisen öljyn peitossa. Kivien kuuluisi näkyä kuvassa kiiltävinä! Mahtaakohan tähän suoritettu huolto olla tehty suihkauttamalla WD-40:ntä ja sitten takakannen puolella näkyvät osat on töpötelty puhtaan näköisiksi Rodicolla tms. Mahdollisesti kuivahteneeseen öljyyn liimautuneet osat ovat vapautuneet käymään, ja siten kello ainakin oli "käyntikuntoinen". Akselien päistä öljy on arvatenkin valunut pois likaista öljykalvoa pitkin.
Tuntirattaasta puuttui yksi hammas:
Puuttuvan hampaan kolo näkyy juuri pienen rattaan kohdalla. Ratas kyllä toimisi jotenkin ilman yhtä hammasta, kuten kuvasta voi nähdä. Viereiset hampaat välittävät vetoa kriittisessä paikassa. Ratas kuitenkin vaihdettiin.
Ankkurin toinen kynsi oli aika törkyisessä kunnossa. Aluksi ajattelin, että siihen on joku tökännyt jotain paksua rasvaa, joka on jämähtänyt kynnen päälle. Se ei kuitenkaan irronnut mihinkään ultraäänipesussa:
Ehkä kivi on irronnut jossain vaiheessa, ja se on liimattu kiinni vähän huolettomasti. Kivi kuitenkin näytti olevan oikeassa asennossa, ja käyntirattaa lukitus näytti sopivalta, joten en alkanut liuottamaan koko kiveä irti. Jotta öljy pysyisi siellä missä pitää, pintojen pitää olla puhtaat viiston päädyn ympärillä olevilta sivuilta. Puhdistin kiven kriittiset pinnat asetonin ja puutikun kanssa varovasti ennen uutta pesua. Kivi on tässä kuvassa ylempänä:
Koneisto on ilmeisesti jossain vaiheessa ollut alttiina voimakkaille magneettikentille. Osat tarttuivat kiinni toisiinsa rasiassa pesua odotellessaan. Kaikki osat tietysti demagnetoitiin.
Muuten koneisto näytti olevan hyvässä kunnossa, ja koneiston laatu ei paljoa häpeä aikansa halvemman pään sveitsiläisille. Tässä koneistoa on kasattu melko pitkälle ratasjuoksun toiminnan testaamiseksi pesun jälkeen. Rattaat pyörivät herkästi, ja koneisto voidaan kasata loppuun öljyn kera. Koneiston väri palautui ilahduttavan kirkkaaksi. Kuin juuri olisi pakasta vedetty.
Kuvassa teknisesti mielenkiintoisena kohtana näkyy kaksikerroksinen ratas, jonka alimmainen ratas pyörii vapaasti akselinsa suhteen. Se välittää vedon käyntirattaalta sekuntiviisarin akselille, joka on kuvassa koneiston keskellä näkyvän kiven alla. En tiedä miksi tällainen ratkaisu on tehty, mutta jos tiedätte, valaiskaa asiaa. Äkkisältään sen luulisi lisäävän käyntilaitteen hitaushäviöitä.
Koneisto kasassa:
Kellon omistaja päätyi hankkimaan uudet viisarit väänneltyjen tilalle, ja samalla myös siistimpi taulu otettiin harkinnan alle. Eroja näkyi vanhaan nähden melkoisesti:
Vanhassa kirjaimet olivat vähän miten sattuu mikä minnekin päin kallellaan. Myös fontti poikkeaa joiltakin osin. Lumet ovat myös erilaiset ja eri kohdissa (tässä kuvassa taulut ovat vaihtaneet paikkaa):
Takapuoli on melko saman tyylinen, vaikka onhan näissäkin eroja:
Minulla ei ole asinatuntemusta nähdä taulun alkuperäisyyttä, koska en löytänyt varmasti aitoja tauluja malliksi. Saman näköisiä kyllä löytyi, mutta se varmuus niiden aitoudesta... Uudenkaan taulun alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Kyseessä ei ole mikään rahallisesti arvokas kello, vaikka onhan vanhalla kellolla oma viehätyksensä. Nyt päädyttiin yksinkertaisesti siistimpään vaihtoehtoon. Vanha taulu on tietysti tallella, jos myöhemmin haluaakin vaihtaa takaisin. Lopputulos ainakin on alkuperäistä asua mukaileva:
Sitten säätämään koneistoa. Jotta käynnin keskeisyys osuu suunnilleen kohdilleen, jousen pään ripustusta oli siirrettävä ääriasentoon oikealle. Vähän erikoista minusta. Jos säätövara olisi loppunut kesken, olisi jousi pitänyt irrottaa liipottimesta ja asentaa uudelleen vähän eri asentoon.
Käyntitulokset Eivät olleet aivan terävintä kärkeä, mutta luultavasti kello pitää aikansa kohtalaisesti arkikäytössä. Nuppi ylös asennossakello taitaa olla harvemmin muuten kuin erikseen pöydälle asetettaessa. Muissa asennoissa käynti vaihteli +20 ja -20 s/vrk juuri vedettynä. Vuorokauden jälkeen jousen vedosta tulokset vaihtelivat +13 ja - 35 s/vrk välillä. Eli vedon hiipuessa käynti muuttuu enemmän jätättävään suuntaan. Lopullinen käynti riippuu siitä missä asennoissa kello on enimmäkseen arkikäytössä, ja miten ranteen lämpö vaikuttaa käytiin. Liipottimen heilahduskulma oli horisontaaliasennoissa n. 280-290 astetta ja vertikaaliasennoissa n. 250 astetta, olettaen imukulmaksi 46 astetta, jonka löysin netistä. En tarkastanut väitettä sen enempää, mutta mahdollisesti jotain sitä luokkaa tuo saattaisi ollakin.
Takakannen tiiviste oli jo vaihdettu kellon omistajan toimesta. Leveä tiiviste on luottamusta herättävä. Takakansi painuu tiivistettä vasten erillisellä kiristysrenkaalla. Nuppikin oli uusittu kellon omistajan toimesta. Asennuksen jälkeen testasin tiivisteiden ilman pitävyyttä kolmessa baarissa. Kymmenessä minuutissa ei tapahtunut merkittävää vuotoa, joten tämän kellon kanssa uskaltaisi mennä veteen.
Ulkonäkö on omasta mielestäni jotenkin sympaattinen, kuten uustuotantoa olevissa Amphibioissakin. Tästäkin tietysti voi olla montaa mieltä, ja hyvä niin.