Isi koska saan rannekellon?

[McMenthal]

Moi

Eli poika on tullut tälläkin saralla isäänsä ja otsikon mukainen inttäminen on kestänyt jo tovin.
Ikää pojalla on nyt hieman päälle 5 vuotta.

Minkä ikäselle jälkikasvulle olette ensimmäisen kellon hankkineet ja millaisella tuotteella olette heidän "harrastustaan" lähteneet avaamaan?
Itse olen ajatellut jotain Seikon 5-sarjan halvimmasta päästä, eli ei mitään Mikki Hiiriä, mutta luonnollisesti ei mitään kallista tai isoa pikkupojalle.

Kokemuksia ja ehdotuksia otetaan vastaan.

-Ismo

 

[Maira]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

G-Shock?

 

[Kellox]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Tyttären koijari on nyt 5-6v ja tietty vaarin piti järkätä kello.
Mä annoin ensin selaisen Certinan mut eipä tuo oiken tykännyt siitä koska numerot (normaalikokoiset, imo) olivat kuulemma lian pienet Siinä sitten testailtiin erilaisia klokuja mutta sitten koijarin silmiin osui sellainen halpis Lorus jossa oli kissankokoiset numerot ja siitä poitsu piti. Nyt on sitten menossa kellon opettelu jne.
Lupasin että kun on kellon oppinut jne vaari järkkää aikamiesten kellon. Pamahti poitsulla heti rinta rotingille.
Sen mitä opin oli se että alkuun kellon tulee olla mahdollisimman selvälukuinen ja kellossa tulee olla numerot joka tunnilla. Kellon pitää olla myös mieluisa muuten se jää, "unohtuu" ranteesta, sillä merkillä tahi hintatasolla ei ole merkitystä.

 

[Svengihirvi]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Oma jälkikasvu ei ole vielä kelloiässä. Minulla on kaksi tyttöä, joten poikamaisia kelloja en pääse ostelemaan, eikä minulla ole kovinkaan suuria toiveita kellospedeilyn siirtämisestä jälkipolville. Jos tytöt kuitenkin haluavat kellon jossain vaiheessa, aion aloittaa kvartsilla. Katsotaan sitten yhdessä lapsen kanssa joku mieluisa kello; veikkaan sen olevan joku vaaleanpunainen Bratz/Barbie/Lego, tai mikä nyt sitten onkaan silloin kuuminta hottia. Ikähaarukaksi olen kuvitellut jotain 4 - 6, riippuu ihan tyttöjen oman kiinnostuksen määrästä. Tätä ennen ajattelin antaa tytöille leikkeihin laatikon pohjalla makaavan vanhan venäläisen mekaanisen sekkarin. Sillä voi aloittaa tutustumisen aikaan, kun ajan käsite alkaa kiinnostaa, mutta kello ei vielä tule kyseeseen.

Oma ensikelloni oli 80-luvun alkupuolella saamani Citizen ana-digi. Olin kuusivuotias saadessani sen. Ajanotto, herätykset ym. olivat mieluisia leluja minulle. Voisin kuvitella, että kronografi lämmittäisi pojan sydäntä nykyäänkin.

 

[McMenthal]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Oma ensikello oli myöskin Citizenin ana-digi. Vastaava voisi sopia myös pojalle. Ajan lukemista kellosta harjoitellaan lähes päivittäin, ihan pojan aloitteesta ja numerot tunnistuu jo loistavasti.

 

[Svengihirvi]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Diginäyttö söi kyllä minulta mielenkiinnon opetella kunnolla ajan lukeminen viisareista. Meni joitakin vuosia niin, että luin ajan helpommaksi kokemastani diginäytöstä. Ajattelin yrittää omille lapsille täysin analogisia kelloja ainakin alkuun.

 

[Kellox]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Niin taitaa olla myös kyse siitä "ajankulusta". Myönnän että digi kertoo ajan heti mutta, mutta, ajantajun omaksuminen onnistuu mielestäni ananalogisella lie helpommin. Se että on heti näkyvissä kiinto kohtia, muitakin numeroita kuin vain se viisarien näyttämä aika, on keskipäivä, kotiintuloaikoja. Kun muksu voi nähdä siitä kellotaulun vs. visarien asentoon kuvitelen että ajatajun omaksuu helpommin. Tietty kaikkihan on kiinni lapsesta. Ainakin koijari oppi yhden illan aikana termit vartia vaille ja vartia yli. Siinä sitä ilta ruuvattiin kelloa ja kyselin mitäs se kello nyt on jne. Nyt opetellaan että jos kello on nyt noin paljon ja kotona pitäs olla silloin ja silloin, paljonko on leikki aikaa jäljellä. Jotenkin vain itse kuvittelen että digitaalikelosta on lapsen vaikeampi hahmottaa ajankulua.

Siis ääni anlogiselle

 

[nouneim]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Lapsia minulla ei ole, mutta olen itse ollut joskus sellainen. Ensimmäistä kelloa en ehtinyt edes kinuamaan, vaan isäni hankki sen kun en osannut olla paikalla ruoka-aikoina. Olin luultavasti n. 5, koska en ollut vielä esikoulussa. Kello oli musta ja muovinen valkoisella pyöreällä taululla. Numerot olivat näkyvissä, joten kellon lukemisen opettelu sujui hetkessä.

Seuraavan kellon kinusin vasta muutaman vuoden ala-astetta käytyäni. Silloin piti saada kello josta löytyy ajan otto, herätys jne. Se oli mallia ana-digi.

Jos kello ei ole vesitiivis, niin se kannattaa opettaa ensimmäisten asioiden joukossa. Yllä mainitun ana-digin pilasin uimalla kello kädessä. Minulla oli väärä käsitys sanojen waterproof ja 30m merkityksestä. Ensimmäistä kelloa osasin sentään varoa. Kellon kuluminen riippuu varmaan harrastuksista ja muista touhuista. Itselläni meni melko nopeasti naarmuiseksi se ensimmäinen muovilasikkeinen ja myös seuraavat mineraalilasikkeiset. Sitä ensimmäistä akryylilasiketta jouduin vielä virittelemään hiomalla hiekkapaperilla tasaisemmaksi ja sitten tasainen kerros pienoismalliliimaa kirkastamaan. Mineraalilasekkeiset saivat olla naarmuisia.

 

[MM81]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Muistan myös omat ensikokemukset rannekellosta lähes kolmenkymmenen vuoden takaa.

Äiti ja isä opetti, että sitten kuin lyhyt viisari on tällä kohdalla, niin pitää tulla kotiin. En kyllä enään muista millä kohdin sen piti olla...

Joku analoginen Lorus tms. oli ensikellona.

 

[K.K.Kello]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Analoginen selkeillä numeroilla on hyvä ensimmäiseksi kelloksi. Sellaisella se kellon lukeminen opetetaan koulussakin. Sen verran voin kokemuksesta kertoa, että kun isi kerää kelloja ja niin tulee vaihe jolloin lapsen on ihan vaan sen vuoksi saatava niitä itsekin.SE tietysti isistä tuntuu aluksi mukavalta mutta, sitten kun kellon pari asiasta innostuneen hommaa, niin ei pidä pettyä kun ne viikon jälkeen jää laatikkoon. Tämä homma ei kuitenkaa ole lapsen maailmassa kovin antoisaa...

oma likka halusi parin rannekellon jälkeen taskukellon ja sellainen hienon näköinen vedettävä yhdessä eBaysta tilattiinkin. Oikein komea kello tulikin ja se on tähän päivään asti ehkä eniten käytetty kello, vaikka ei sekään kovin usein mukana kulje. Nyt kun ikää on jo 11v niin olen alkanut vaatimaan kellon laittoa ranteeseen ainakin ulko- ja kyläreissuille, jotta osaa tulla kotiin ajallaan. Puhelin kun ei onneksi vielä ole kasvanut käteen kiinni.

Oma rannekellosuositukseni on "sopivan kokeinen" ja ulkonäöltään mieluinen. Tällä hetkellä se on meillä analoginen baby-G. Tärkein ominaisuus ajan näyttämisen lisäksi siinä tuntuu olevan valo. Mutta ei sekään pyytämättä ranteeseen mene.

 

[kanikune]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Minullakin on ollut tuo legendaarinen anadigi, mutten ole varma, oliko se ensikelloni. Muistan, että minulla ollut myös digikello, missä kellon viisarit on kuvattu nestekiteillä. Kannatan myö tuota "ensiksi viisarit" meininkiä.

 

[avei]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Da. Syytän vaariani nykyisestä kellohörhöilystäni. Elettiin 80-luvun loppua, kun ronttasi käteen silloisesta Leningradista Poljot Signal -kellon. Samaan aikaan omistin Japanilaisen MikkiHiiri-kellon mikä väisti tuon venäläisen tieltä. Neukkukello kuitenkin oli pysähtynyt eräänä 90-luvun alun yönä ja sekös pientä miestä harmitti. Kello ehti käydä hyvin muutamia vuosia ja hämärästi muistan että vetonuppi oli jumissa tuona p*skamaisena aamuna eli koneisto oli jämähtänyt. Nupin tai takakannen tiivisteitähän siihen ei ollut koskaan vaihdettu joten pysähdyksen syy saattaa olla kosteus ja lika. Kellohan oli kädessä miltei aina, mäenlaskusta kouluun, joten aika kovaa kyytiä rauta sai sietää ja sepä se varmaan kellon loppujen lopuksi tappoikin.
Tämän jälkeen kellon olinpaikasta ei ole ollut hajua ja sekös jos mikä harmittaa fyysisesti isommaksi kasvanutta pikkumiestä...

Kuva eBaysta ja jos jollain on tuollainen mint/excellent/very good-kuntoisena kaapissa niin vaihdan sen mielelläni ihan hyvään kasaan rahaa. Tekstit pitää olla kyrillisinä, tumma taulu ja kromatut kuoret.

Muistan muuten pienenä ihmetelleeni tuota 18 KAMHEN -tekstiä.


Tämän jälkeen on ollut lähinnä yksi ana-digi ja yksi viisari-Citizen jotka molemmat tallessa. Mikkihiirirautakin löytyi.
Koko lapsuusajan olen käynyt hiplailemassa isoisoäidin kaapissa ollutta liipotinakselivikaista Zenithin taskukelloa. Tällä hetkellä huollettuna omassa kaapissa arty


Itseltäni löytyy pari poikaa joista vanhempi kohta 3v käy välillä nyysimässä pöydältä käteensä tuon oranssin Orient Rayn, joten olettaisin kellohörhöyden periytyvän hyvin eteenpäin. On sillä ollut leikeissä yksi jumahtanut patterikellokin mutta eipä se sitä ihastele samalla tavalla kuin tuota Orientia.
Muutenkin jätkä liimautuu automaattisesti kylkeen jos teen jotain kellojen tai rannekkeiden parissa, ei edes tv:n Postimies Pate kiinnosta yhtä paljoa. Mieluummin lajittelee vaikka ranneketappeja tai värkkäilee kellotyökalujen kanssa ja samalla kyselee "mi tuo on, mi tuo on?".

Nuorempi vasta lähinnä seurailee mitä ympärillä tapahtuu, mutta samalla tavalla näpräilee isin ranteessa olevaa kelloa kuin isoveljensäkin nuorempana. Joten hyvältä näyttää tämänkin puolesta.

Itse sain kellon 6-7v ja tuota 5-6v ikää ajattelin omille pojilleni. Ja toki yhdessä valitaan niin tulee mieluisa.

 

[cdw]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Tuo 5-6 vuotta ei ole ollenkaan hullumpi ikä aloittaa kelloelämä. Omalla kohdallani tämä tapahtui juuri tuossa iässä 70-luvun puolessa välissä, jolloin sain kuvan (Swiss Made) mekaanisen Leijonan, jonka kanssa menikin useampi vuosi, ennen digitaalista, kaiuttimella varustettua Seikoa, joka piippasi tasatunnein ja piti sisällään sekunttikellon, herätyksen ja muuta kiehtovaa. Kuvassa Leijonani koiran "ranteessa", joka tosin sekin on paksumpi kuin viisi-kuusivuotiaan pikkumiehen. Itse kellohan on kovin pieni ja siro. Hihna ei ole alkuperäinen, joskin muistaakseni alkuperäinenkin oli sininen. Tämänkaltaisia Leijonia on aikanaan ollut varmasti vähän joka toisen kouluikää lähestyvän ranteessa.

Nyt jos olisin ensikelloa jälkikasvulle ostamassa, esittelisin ensin G-Shockeja ja pienimpiä Luminoxeja, mutta toki juniori saisi vaikka sitten Mikki-kellon, jos se eniten miellyttäisi.

 

[Aikakone]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

60-luvun loppuopuolella kuusivuotiaana ennen kansakouluun menoa sain ensimmäisen kelloni. Se oli Atlantic ja mekaaninen, kuten kaikki kellot siihen aikaan. Muutama Leijona taisi mennä, ennenkuin oppikouluaikana tulivat ensimmäiset japanilaiset digitaalikellot. Ensimmäisissä sai nappia painamalla punaisen numeron hehkumaan muutaman sekutin.Pian tämän jälkeen tulivat nestekidekellot ja sitten ana-digit.

Omat poikani ovat aloittaneet kuusivuotiana viidenkymmenen euron hintaisilla teräsrunkoisilla kvartsi-Leijonilla. Naarmuja ja kolhuja on tullut runsaasti, mutta kellot ovat kestäneet vuosia. Pedagogina olen ehdottomasti viisarikellon kannalla.

 

[JanneA]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Tämänkaltaisia Leijonia on aikanaan ollut varmasti vähän joka toisen kouluikää lähestyvän ranteessa.

No nyt iski nostalgia! Tuollainen pikku-Leijona vihreätauluisena oli minulla isältä saatuna, kun koulunkäynnin syksyllä -73 aloitin. Erään kerran pulkkamäessä kello sai sisäänsä niin paljon vettä, ettei siitä enää kalua tullut Seuraavaksi sain Citizenin LCD-digitaalikellon, joka osasi näyttää vain ajan ja päivämäärän. Voitte kuvitella kateuteni määrän, kun luokkakaverina ollut kellosepän poika (palstalla äsken suklarimerkkinä esiintyneen Ruudolf Piilin pojanpoika) kohta esitteli 1/10 s tarkkuudella aikaa ottavan Seikonsa... Citizenin jälkeen tuli jokunen japanilainen analogi-kvartsi, kunnes reilut 15 v. sitten hankin hyvässä tarjouksessa olleen automaatti-Orientin (still going strong).

 

[henri p]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Ensimmäisen kellon sain ehkä 4- tai 5- vuotiaana. Se oli jokin kullan värinen quartz mustalla nahkaremmillä. Se katosi samana vuonna, kun tähtäsin sen hotellihuoneen parvekkeelta uima-altaaseen ehkä kymmenen kerrosta alemmas. Saattoi olla, että osuin tai saatoin olla osumattakin. Ei sitä löytynyt vaikka kuinka sukelleltiin altaassa isän kanssa... Nooh, seuraava kello olikin se eeppinen Citizen ana-digi ja se oli kädessä ihan joka päivä eskarista rippikouluun, kunnes sain Certinan ana-digin. Ana-digit oli lapsena ihan hauskoja leikkikelloja, mutta enään en halua yhtäkään uutta ;D

Asiaan, itse hankkisin kellon lapselleni viimeistään eskariin tai kouluun mentäessä. Sellaisen, josta hän itse tykkää. Tosin, yrittäisin varmasti viimeiseen saakka ehdotella omia suosikkejani

 

[K.K.Kello]

Vs: Isi koska saan rannekellon?

Tuo 5-6 vuotta ei ole ollenkaan hullumpi ikä aloittaa kelloelämä. Omalla kohdallani tämä tapahtui juuri tuossa iässä 70-luvun puolessa välissä, jolloin sain kuvan (Swiss Made) mekaanisen Leijonan, jonka kanssa menikin useampi vuosi, ennen digitaalista, kaiuttimella varustettua Seikoa, joka piippasi tasatunnein ja piti sisällään sekunttikellon, herätyksen ja muuta kiehtovaa. Kuvassa Leijonani koiran "ranteessa", joka tosin sekin on paksumpi kuin viisi-kuusivuotiaan pikkumiehen. Itse kellohan on kovin pieni ja siro. Hihna ei ole alkuperäinen, joskin muistaakseni alkuperäinenkin oli sininen. Tämänkaltaisia Leijonia on aikanaan ollut varmasti vähän joka toisen kouluikää lähestyvän ranteessa.

Nyt jos olisin ensikelloa jälkikasvulle ostamassa, esittelisin ensin G-Shockeja ja pienimpiä Luminoxeja, mutta toki juniori saisi vaikka sitten Mikki-kellon, jos se eniten miellyttäisi.

Todellista nostalgiaa. Oma ensimmäinen kelloni oli täsmälleen samanlainen. Siitä hajosi joskus lasike puoliseiskan ja puoliysin nurkilta, ihan reunasta. Isäukko korjasi sen liimalla ja sillä mentiin vielä pitkään, mutta kyllä harmitti.

Sittemmin alaluokilla ollessani sain digitaali Casion, jossa ensin onnekseni ja sitten harmikseni oli "vain " 1/10sek tarkkuudella oleva ajanotto, kun kavereiden hiukan myöhemmin saamissa Citizeneissä oli 1/100sek. Tämä vääryys elämässäni korjaantui vasta vuosia myöhemmin yläasteiässä kun sain Seikon digitaalin vähän hienommilla ominaisuuksilla. :cheers

 

[W.R.C.]