Onko tuossa ravintolatapauksessa kyse vähän sellaisestakin, että samanhenkiset porukat tuntevat Suomessa keskenään?
Kelloharrastus vs. realismi
- Keskustelun aloittaja samyel
- Aloitettu
china: "Minusta on ihan hauska että on sellainen Kelloharrastajat -ryhmä, jossa voi esitellä vaikka minkälaisen goldblingin ja silti kaikki tsemppaa vaan positiivisesti. "
Johtunee siitä, että kelloharrastus ei pohjaudu järkeen vaan tunteeseen. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Makuja on monenlaisia. Hienoa että porukalle ei tule laajemmin "ulkonäköpaineita" kellojen suhteen niin ettei toisista uskalla erottua.
Johtunee siitä, että kelloharrastus ei pohjaudu järkeen vaan tunteeseen. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Makuja on monenlaisia. Hienoa että porukalle ei tule laajemmin "ulkonäköpaineita" kellojen suhteen niin ettei toisista uskalla erottua.
Toki on näin, kaveriporukkakin on osin muodostunut tietyllä tavalla samankaltaisten uravalintojen kautta. En kuitenkaan ole valinnut kaverita heidän kellovalintojensa perusteella.
Realismia ketjun pohjalta tullut tarkkailtua entistä tarkemmin viimeaikoina. Tämän foorumin positiiviset piirteet tätä myötä korostuneet entisestään.
Oma fiilis alkaa olla se, että sosiaalisen median ryhmät pistää harrastajia jo liiaksi omiin siiloihin. Kaverit on kapeassa foorumissa pienen joukon kanssa hiemossa jotain nurkan nurkkaa harrastuksen sisällä. Vuosien varrella olen raksinut kaikki merkkikohtaiset foorumit, mitä tästä maasta tullut itsellä vastaan ja ilmiö näyttää melko universaalilta. Ei riitä, että on tietty merkki, mallikin täytyy olla sopiva saadakseen positiivista palautetta. G-shock ryhmä näyttää melko monotoniselta, vaikka tämän hetken suosikki mallissa värejä paljon onkin. Rolex ryhmiä voisi muistuttaa, että on myös muita malleja Daytonan ja Subin lisäksi. Itseäni ns. kapea harrastaminen ei haittaa, näen sen jopa hienona asiana - siinä vaiheessa raja kuitenkin ylitetään kun aletaan suhtautumaan lähtökohtaisesti negatiivisesti kaikkeen muuhun harrastamiseen oman hiekkalaatikon ulkopuolella.
Mikä mielenkiintoista ja positiivista tässä kehityksessä on, että kavereista tulee hemmetinmoisia asiantuntijoita todella kapeassa harrasteputkessa: Minkä näen huolestuttavimpana piirteenä on, että lokerointi tuntuu ruokkivan myrkyllistä ilmapiiriä ja turhaa pätemistä. Pelkään, että tässä voi muutamalla brändillä käydä pian AXE-henkinen hetki, jossa vahva brändi kääntyy itseään vastaan negatiivisten assosiaatioiden kautta. Olen itsekkin toisinaan pohtinut Rolex-foorumeita selatessa: Haluanko aidosti kuulua tähän porukkaan. Kellot toki hemmetin hienoja, mutta harrastaminen ja harrastajat lipsuvat helposti tahattoman tilannekomiikan puolelle.
Pakko myös kommentoida tuota rattikeskustelua: Monesti pienet eleet muuttavat merkitystään. Otetaan se kliseisin esimerkki: Kulta-sini-submariner yhdistettynä premium autoon. Valtaosalle tämä alun alkaen hieno yhdistelmä aiheuttaa nykyään myötähäpeää. Tämä tunne valunut itsellä jo kaikkiin auto-kello kombinaatiohin, ehkä poikkeuksena uaz-vostok paria voisin vielä peukuttaa. Kelloharrastajien ulkopuolella rattipostaukset taitavat lähinnä vaikuttaa noloilta ainakin suomalaisessa kulttuuriympäristössä.
Suuressa maailmassa on otettu vielä askel eteenpäin ja alettu sommittelemaan kuviin muu omaisuus hajuvesistä auton kautta merkkihuiveihin. Mielellään alle teksti uuden kameran kokeilua, jotta vaatimattomuus säilyy. Tätä kautta saa kymmenen kuumaa risuaitaa samaan postaukseen. Suomalaiset influensserit, ei vielä onneksi ole keksineet, että pröystäilyn voi piilottaa kuvausharrastuksella samalla tavalla kuin alkoholismin viiniharrastuksella. - Muistaa vaan kommentoisa "Ihan vaan tässä makrolinssejä testeilen."
Oma fiilis alkaa olla se, että sosiaalisen median ryhmät pistää harrastajia jo liiaksi omiin siiloihin. Kaverit on kapeassa foorumissa pienen joukon kanssa hiemossa jotain nurkan nurkkaa harrastuksen sisällä. Vuosien varrella olen raksinut kaikki merkkikohtaiset foorumit, mitä tästä maasta tullut itsellä vastaan ja ilmiö näyttää melko universaalilta. Ei riitä, että on tietty merkki, mallikin täytyy olla sopiva saadakseen positiivista palautetta. G-shock ryhmä näyttää melko monotoniselta, vaikka tämän hetken suosikki mallissa värejä paljon onkin. Rolex ryhmiä voisi muistuttaa, että on myös muita malleja Daytonan ja Subin lisäksi. Itseäni ns. kapea harrastaminen ei haittaa, näen sen jopa hienona asiana - siinä vaiheessa raja kuitenkin ylitetään kun aletaan suhtautumaan lähtökohtaisesti negatiivisesti kaikkeen muuhun harrastamiseen oman hiekkalaatikon ulkopuolella.
Mikä mielenkiintoista ja positiivista tässä kehityksessä on, että kavereista tulee hemmetinmoisia asiantuntijoita todella kapeassa harrasteputkessa: Minkä näen huolestuttavimpana piirteenä on, että lokerointi tuntuu ruokkivan myrkyllistä ilmapiiriä ja turhaa pätemistä. Pelkään, että tässä voi muutamalla brändillä käydä pian AXE-henkinen hetki, jossa vahva brändi kääntyy itseään vastaan negatiivisten assosiaatioiden kautta. Olen itsekkin toisinaan pohtinut Rolex-foorumeita selatessa: Haluanko aidosti kuulua tähän porukkaan. Kellot toki hemmetin hienoja, mutta harrastaminen ja harrastajat lipsuvat helposti tahattoman tilannekomiikan puolelle.
Pakko myös kommentoida tuota rattikeskustelua: Monesti pienet eleet muuttavat merkitystään. Otetaan se kliseisin esimerkki: Kulta-sini-submariner yhdistettynä premium autoon. Valtaosalle tämä alun alkaen hieno yhdistelmä aiheuttaa nykyään myötähäpeää. Tämä tunne valunut itsellä jo kaikkiin auto-kello kombinaatiohin, ehkä poikkeuksena uaz-vostok paria voisin vielä peukuttaa. Kelloharrastajien ulkopuolella rattipostaukset taitavat lähinnä vaikuttaa noloilta ainakin suomalaisessa kulttuuriympäristössä.
Suuressa maailmassa on otettu vielä askel eteenpäin ja alettu sommittelemaan kuviin muu omaisuus hajuvesistä auton kautta merkkihuiveihin. Mielellään alle teksti uuden kameran kokeilua, jotta vaatimattomuus säilyy. Tätä kautta saa kymmenen kuumaa risuaitaa samaan postaukseen. Suomalaiset influensserit, ei vielä onneksi ole keksineet, että pröystäilyn voi piilottaa kuvausharrastuksella samalla tavalla kuin alkoholismin viiniharrastuksella. - Muistaa vaan kommentoisa "Ihan vaan tässä makrolinssejä testeilen."
Viimeksi muokattu:
Ystäväpiirissä on pariskunta, jolla on melkoisesti varallisuutta ja kummallakin hyväpalkkaiset toimet. Siihen tyyliin, että rouva voi teettää kymppitonnin korvakorut ihan vain kun siitä tulee hyvä mieli. Miehensä oli hankkinut laadukkaan kellon, kun arveli, että se on asiakastilanteessa parempi kuin entinen (todellakin hieman mauton) muotikellonsa. Sanoin aitona mielipiteenäni, että hänen valintansa oli todellakin oikeaan osuva, laadukas, mutta ei ollenkaan pröystäilevä. Samalla varmistin, että hihani oli visusti oman noin neljä kertaa kalliimman kellon päällä, ja siitä eteenpäin olen vaihtanut heillä kyläillessäni ranteeseeni 500€ Hamiltonin tai Certinan. Hänellä on hyvä mieli siitä, että uusi kello on mieluisa, minulla hyvä mieli siitä, että pystyn pitämään turpani kiinni. Mitä minä sillä voittaisin, jos lähtisin esittelemään kellolaatikkoani?
Mitäs mieltä väki harrastajista, jotka eivät raaski käyttää kelloja? Missä vaiheessa kellojen paapominen menee ylisuojelun puolelle?
Havaintoja Tudorin ryhmistä: Postataan kuva jossa kellossa näkyy naarmu, vekki tai lasissa on tahra. Väki jakaantuu kahteen leiriin. Toisista nämä kuuluvat elämään, toinen leiri on kauhuissaan. Jälkimmäinen porukka on viemässä kelloa kiillotukseen, bezel tulee vähintäänkin vaihtaa. Päälle muistetaan syyllistää omistajaa jostain, joka on verrattavissa vähintäänkin lasten laiminlyöntiin. Perään pädetään, että itse ei olla saatu naarmun naarmua vaikka eletään "tosi aktiivista elämää." Rolexin ryhmissä kierrosta otetaan vielä kovemmalla draivilla. Auta armias jos naarmu on tullut rannekkeen vaihdosta.
Miksi Tudor esimerkkinä erinomainen on että kyseessä kuitenkin pohjimmiltaan työ- ja yleiskello. Tosin hintava sellainen. Jotenkin tulee sääli kaveria, joka kehuu ettei ole pelagosiin saanut naarmun naarmua vaikka ollut vuosikaudet joka päivä ranteessa: Onko nyt elämässä sisäistetty jotain väärin? Olisiko jokin kevyempi ratkaisu riittänyt? Vai projisoidaanko tässä nyt sisäistä seikkailijaa kellon avulla?
Mistä moinen ilmiö? Onko realismi unohtunut ja menty taloudellisen mukavuusalueen ulkopuolelle? Ostettu liikaa kelloa?
Pieni kuluma ja patina kaverissa, vaatteissa, että kellossa tekee kokonaisuudesta toimivan. Näkee, että on "omissa kamppeissa" ja kokee olonsa mukavaksi niissä.
Havaintoja Tudorin ryhmistä: Postataan kuva jossa kellossa näkyy naarmu, vekki tai lasissa on tahra. Väki jakaantuu kahteen leiriin. Toisista nämä kuuluvat elämään, toinen leiri on kauhuissaan. Jälkimmäinen porukka on viemässä kelloa kiillotukseen, bezel tulee vähintäänkin vaihtaa. Päälle muistetaan syyllistää omistajaa jostain, joka on verrattavissa vähintäänkin lasten laiminlyöntiin. Perään pädetään, että itse ei olla saatu naarmun naarmua vaikka eletään "tosi aktiivista elämää." Rolexin ryhmissä kierrosta otetaan vielä kovemmalla draivilla. Auta armias jos naarmu on tullut rannekkeen vaihdosta.
Miksi Tudor esimerkkinä erinomainen on että kyseessä kuitenkin pohjimmiltaan työ- ja yleiskello. Tosin hintava sellainen. Jotenkin tulee sääli kaveria, joka kehuu ettei ole pelagosiin saanut naarmun naarmua vaikka ollut vuosikaudet joka päivä ranteessa: Onko nyt elämässä sisäistetty jotain väärin? Olisiko jokin kevyempi ratkaisu riittänyt? Vai projisoidaanko tässä nyt sisäistä seikkailijaa kellon avulla?
Mistä moinen ilmiö? Onko realismi unohtunut ja menty taloudellisen mukavuusalueen ulkopuolelle? Ostettu liikaa kelloa?
Pieni kuluma ja patina kaverissa, vaatteissa, että kellossa tekee kokonaisuudesta toimivan. Näkee, että on "omissa kamppeissa" ja kokee olonsa mukavaksi niissä.
Viimeksi muokattu:
Kiinnostava aihe, enpä ole hirveästi törmännyt kellojen paapomiseen. Tosin en kovin moneen ryhmään kuulukaan. Tykkään tän foorumin asiapitoisesta keskustelusta ja vähän syvällisemmistä ajatuksista ja siksi harva ryhmä jaksaa houkutella.
Itselle kellot on käyttötavaraa järkevissä mitoissa. En toki kello kädessä ruumiillista työtä tee kun en näe syytä tieten tahtoen niitä hajottakaan. Mökkiä rempatessa esim. ei ole minuutin päälle aikataulut ja siksi otan kellon pois niissä hommissa. Viime kesänä sain G-Shockin lasin palasiksi rakentaessa ja olin ihan kiitollinen että se oli nimenomaan se G-Shock mikä meni palasiksi. Omat kellot pysyy siistinä juuri sen takia, että laitan ne hyllylle vasarahommien ajaksi. Naarmuttomina ne tosin ei pysy, käytän niitä pyöräillessä, ulkoillessa ja lenkkeillessä. Itsellä kellot on juuri sen sisäisen seikkailijan projisointia, ja siksi kellossa näkyvä elämä on hyvästä.
Äkkiseltään tuntuu, että jos kelloon ei saa tulla naarmuakaan niin silloin kello on enemmän sijoitus kuin käyttöesine. Toki onhan autojen omistajiakin laidasta laitaan: joku puunaa vahan kanssa viikoittain ja toinen pesee kahdesti vuodessa.
Ylisuojelusta minusta on kyse silloin jos kello on ostettu käyttöesineeksi, mutta sitä ei käyttöesineen tavoin uskalleta käyttää. Se voinee tapahtua vähän vahingossakin jos on harrastus vienyt mennessään.
Edit: hauska pieni yksityiskohta omasta käytöstä. Hesaliittilasikkeista kelloa en pelkää hajottavani yhtä paljon kuin safiirilasikkeella varustettua. Jostain syystä hesaliitti tuntuu huolettomammalta koska ei hajoa vaan naarmuntuu, eli on helpommin korjattavissa
Itselle kellot on käyttötavaraa järkevissä mitoissa. En toki kello kädessä ruumiillista työtä tee kun en näe syytä tieten tahtoen niitä hajottakaan. Mökkiä rempatessa esim. ei ole minuutin päälle aikataulut ja siksi otan kellon pois niissä hommissa. Viime kesänä sain G-Shockin lasin palasiksi rakentaessa ja olin ihan kiitollinen että se oli nimenomaan se G-Shock mikä meni palasiksi. Omat kellot pysyy siistinä juuri sen takia, että laitan ne hyllylle vasarahommien ajaksi. Naarmuttomina ne tosin ei pysy, käytän niitä pyöräillessä, ulkoillessa ja lenkkeillessä. Itsellä kellot on juuri sen sisäisen seikkailijan projisointia, ja siksi kellossa näkyvä elämä on hyvästä.
Äkkiseltään tuntuu, että jos kelloon ei saa tulla naarmuakaan niin silloin kello on enemmän sijoitus kuin käyttöesine. Toki onhan autojen omistajiakin laidasta laitaan: joku puunaa vahan kanssa viikoittain ja toinen pesee kahdesti vuodessa.
Ylisuojelusta minusta on kyse silloin jos kello on ostettu käyttöesineeksi, mutta sitä ei käyttöesineen tavoin uskalleta käyttää. Se voinee tapahtua vähän vahingossakin jos on harrastus vienyt mennessään.
Edit: hauska pieni yksityiskohta omasta käytöstä. Hesaliittilasikkeista kelloa en pelkää hajottavani yhtä paljon kuin safiirilasikkeella varustettua. Jostain syystä hesaliitti tuntuu huolettomammalta koska ei hajoa vaan naarmuntuu, eli on helpommin korjattavissa
Viimeksi muokattu:
Taitavat tämän sektorin harrastajat olla vähissä? https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...ajainen-koittaa-kaksi-kertaa-vuodessa/3152976
Oma suhde tähän kellojen käyttöön on hieman kaksijakoinen.
En säästele kellojani ja olen esim. pitänyt expiäni niin kuntosalilla kuin laskettelurinteessä. En ikinä ostaisi kelloa jota en uskaltaisi pitää. Toisaalta naarmut ja jäljet kelloissani häiritsevät jonkin verran.
Tällä ei myöskään ole suoraan tekemistä kellon arvon kanssa. Pidän expiäni ja datejustiani melko huolettomasti, koska pidän niitä työkalu/arki kelloina. Kun taas Zenith eliteäni, joka kyllä onkin pukukello, en viitsi pitää normaalisti koska miellän sen hauraammaksi, vaikka se on puolet rolleja halvempi. On tietysti niinkin, että hienoon pukukelloon naarmut eivät istu, kun taas arkikellossa ne kuuluvat asiaan.
Sellaisen keskitien olen löytänyt, että capecod liinoilla saa kohtuu helposti kiilotetut pinnat kohtuu hyvään kuosiin, harjattujen kanssa pitää sitten vaan elää.
Jokainen harrastaa tavallaan, mutta itse en saisi kelloista mitään iloa jollen niitä uskaltaisi pitää.
En säästele kellojani ja olen esim. pitänyt expiäni niin kuntosalilla kuin laskettelurinteessä. En ikinä ostaisi kelloa jota en uskaltaisi pitää. Toisaalta naarmut ja jäljet kelloissani häiritsevät jonkin verran.
Tällä ei myöskään ole suoraan tekemistä kellon arvon kanssa. Pidän expiäni ja datejustiani melko huolettomasti, koska pidän niitä työkalu/arki kelloina. Kun taas Zenith eliteäni, joka kyllä onkin pukukello, en viitsi pitää normaalisti koska miellän sen hauraammaksi, vaikka se on puolet rolleja halvempi. On tietysti niinkin, että hienoon pukukelloon naarmut eivät istu, kun taas arkikellossa ne kuuluvat asiaan.
Sellaisen keskitien olen löytänyt, että capecod liinoilla saa kohtuu helposti kiilotetut pinnat kohtuu hyvään kuosiin, harjattujen kanssa pitää sitten vaan elää.
Jokainen harrastaa tavallaan, mutta itse en saisi kelloista mitään iloa jollen niitä uskaltaisi pitää.
Minulla kellot on hyvässä kunnossa. Käytän niitä arkena yksi kerrallaan enimmäkseen töissä. Aika vähän tulee käytön jälkiä. Luulisi, että 47 mm pannu ottaisi osumaa, mutta sekin on hyvässä kunnossa. Yleensä otan kellon pois ranteesta, jos jossain tilanteessa voi tulla osumia. En käytä kelloa urheillessa tai haalarihommissa sen takia, ettei kelloon tule jälkiä.
Jos myyn kellon, se on mukava myydä eteenpäin hyväkuntoisena. Jos olen ostamassa käytettyä, haen ensisijaisesti full settiä ja toinen kriteeri on hyvä kunto. Ensimmäisestä voin tinkiä, mutta jälkimmäisestä on vaikeaa. Kerran olin ostamassa käytettyä kelloa tunnetulta käytettyjen kauppiaalta. Ehdotin, että rannekkeen naarmut olisi kiillotettu pois. Sain vastaukseksi, että jälkiä tulee kuitenkin käytössä, ettei kannata. No ei päästy kauppoihin sillä kertaa.
Mainittakoon vielä, että marketin parkkipaikalla parkkeeraan auton vähän sivummalle, missä on vähemmän autoja, ettei kukaan kolhi ovella kylkiä. Joskus jopa tarkistan, onko tullut. Onko tämä normaalia?
Jos myyn kellon, se on mukava myydä eteenpäin hyväkuntoisena. Jos olen ostamassa käytettyä, haen ensisijaisesti full settiä ja toinen kriteeri on hyvä kunto. Ensimmäisestä voin tinkiä, mutta jälkimmäisestä on vaikeaa. Kerran olin ostamassa käytettyä kelloa tunnetulta käytettyjen kauppiaalta. Ehdotin, että rannekkeen naarmut olisi kiillotettu pois. Sain vastaukseksi, että jälkiä tulee kuitenkin käytössä, ettei kannata. No ei päästy kauppoihin sillä kertaa.
Mainittakoon vielä, että marketin parkkipaikalla parkkeeraan auton vähän sivummalle, missä on vähemmän autoja, ettei kukaan kolhi ovella kylkiä. Joskus jopa tarkistan, onko tullut. Onko tämä normaalia?
Joo, mulla on Tudor BB41 ja ei siinä ole naarmuja, vähän varonkin sitä. G-shockit on sitten rymyämiseen. Kaaduin fillarilla Seiko Samurai hanskassa ja se rupesi käymään paljon huonommalla tarkkuudella, ei viitsi arvokelloja altistaa ainakaan tahallaan tollaseille. Naarmu ei periaatteessa haittaa, mutta koneisto rikkominen kyllä. Välillä tuntuu että rymykellona pidettyyn merkkiin pitää tulla naarmuja, se kuuluu asiaan. En minä mihinkään kelloon ole oikein naarmuja saanut, en edes noihin G-shockeihin.
Miksi sitten Tudor, joka on työkalukello? Olkoon kuinka epäortodoksi lähestymistapa, niin minulle tuo ei ole työkalukello, vaan kallein mihin venyin. Se toimii parempana kellona. Tykkäsin sen ulkonäöstä, ei haittaa jos on vesitiiviyttä ja kestävyyttä, mutta Seikoepisodi osoitti minulle että vahvanakaan pidetty mekaaninen ei ole mikään iskunkestävä. No, oli se kohtalainen isku, irtosi mm. solisluu samassa rytäkässä...
Miksi sitten Tudor, joka on työkalukello? Olkoon kuinka epäortodoksi lähestymistapa, niin minulle tuo ei ole työkalukello, vaan kallein mihin venyin. Se toimii parempana kellona. Tykkäsin sen ulkonäöstä, ei haittaa jos on vesitiiviyttä ja kestävyyttä, mutta Seikoepisodi osoitti minulle että vahvanakaan pidetty mekaaninen ei ole mikään iskunkestävä. No, oli se kohtalainen isku, irtosi mm. solisluu samassa rytäkässä...
Suolaiseen veteen en mene uimaan monen tonnin sukelluskellojen kanssa. Siihen tarpeeseen on Casio Duro mitä erinomaisin vaihtoehto. Enkä kuulu siihen "voiko sitä käyttää saunassa" -koulukuntaan. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että sporttikellon kanssa voi harrastaa, ja sukellus- tai muun riittävän vesitiiviin kellon kanssa voi märkäharrastaa, vaikka arvokkaampia olisivatkin.
Käyttöönhän ne on tarkoitettu, ja missä muualla sporttikelloa paremmin käyttäisi kuin vapaa-ajan harrastuksissa?
Pari kertaa minulla on ollut ehkä alitajuisesti liian hauraan oloisia kelloja suhteessa niiden arvoon, joita ei oikein uskaltanut käyttää normaalisti. Olen laittanut ne kiertoon.
Käyttöönhän ne on tarkoitettu, ja missä muualla sporttikelloa paremmin käyttäisi kuin vapaa-ajan harrastuksissa?
Pari kertaa minulla on ollut ehkä alitajuisesti liian hauraan oloisia kelloja suhteessa niiden arvoon, joita ei oikein uskaltanut käyttää normaalisti. Olen laittanut ne kiertoon.
Sellainen varoituksen sana antaa suolavedestä, että jousitapit kannattaa tarkistaa ja vaihtaa usein. Suosin myös natoja tästä syystä merellä liikkuessa. Toista kuukautta kävin parin päivän välein merellä melomassa Amphibia ranteessa. Tapit joutui hajoittamaan, jotta sai irti. Todella ruosteessa ja jumissa. Ajan kysymys milloin olisi katkennut. Kyseessä oli tuliterät keväällä vaihdetut.
Viimeksi muokattu:
Kyllä ne ruostuvat silti vaikka kuinka ruostumattomuutta mainostetaan. Ja juu, kellon pintaan jää suolajäämiä jotka pitäisi putsata aina puhtaalla vedellä käytön jälkeen.
Noh, Subi on nyt yhdeksän vuotta vanha ja käynyt varmaan ainakin sata kertaa merivedessä - ei ole ruostunut. Olen käyttänyt kelloa kerran vuodessa tiiviystarkistuksessa.
Joustitapit varmasti ovat jumissa, mutta koskaan en ole metalliranneketta siitä irrottanut. Suhtaudun tähän vähän niin, että käyttöä varten se kello on. Jos siihen tulee vikaa niin se huollatetaan.
Joustitapit varmasti ovat jumissa, mutta koskaan en ole metalliranneketta siitä irrottanut. Suhtaudun tähän vähän niin, että käyttöä varten se kello on. Jos siihen tulee vikaa niin se huollatetaan.
Kellot ovat kiehtovia ja tuon tuosta törmää kelloon joka helposti herättäisi omistushalua. Itsellä kuitenkin jarruttava tekijä on olosuhteiden pakostakin hinta. Koska pääharrastus on se varsinainen rahareikä ja tulot vain keskikertoluokkaa niin en voi kuvitella hankkivani kelloa joka maksaa esim. yli kuukausituloni verran (tämä on joku vuosien saatossa sisäisesti rakentunut ajatusmalli). No, ehkä jos olisi vain yksi kello sitä voisi harkita.
Tästä päästään seuraavaksi määrään. Aika ankaraa realismia kellojen suhteen on se että keskivertoihmisellä on kaksi kättä ja ellei tee ”diegomaradonia” niin se tarkoittaa sitä että vain yksi kello on kerrallaan käytössä. Olen nyt huomannut että minulle se oikea kellojen määrä on kaksi tasavertaisen mieluista yksilöä. Yksikin lisää on pois näiden kahden ranneajasta. Yksikin riittäisi mutta kaksi on paras.
Nyt kun mutkien kautta olen ne kaksi löytänyt niin olen huomannut että hyllyssä on pari kelloa jotka lojuvat siinä tyhjänpanttina. Se harmittaa. Olen siis huomannut että itse en ole kellojen keräilijä mutta on aivan yhtä tyydyttävää vain katsella hienoja kelloja tuntematta ostohalua. Kunhan vaan on jompikumpi niistä mieluisista kelloista ranteessa.
Tästä päästään seuraavaksi määrään. Aika ankaraa realismia kellojen suhteen on se että keskivertoihmisellä on kaksi kättä ja ellei tee ”diegomaradonia” niin se tarkoittaa sitä että vain yksi kello on kerrallaan käytössä. Olen nyt huomannut että minulle se oikea kellojen määrä on kaksi tasavertaisen mieluista yksilöä. Yksikin lisää on pois näiden kahden ranneajasta. Yksikin riittäisi mutta kaksi on paras.
Nyt kun mutkien kautta olen ne kaksi löytänyt niin olen huomannut että hyllyssä on pari kelloa jotka lojuvat siinä tyhjänpanttina. Se harmittaa. Olen siis huomannut että itse en ole kellojen keräilijä mutta on aivan yhtä tyydyttävää vain katsella hienoja kelloja tuntematta ostohalua. Kunhan vaan on jompikumpi niistä mieluisista kelloista ranteessa.
Joskus takavuosina ulkomaille muuttaessa laajensin tämän ajattelun vaatteisiin. Melko vähällä muuten saa asiallisen vaatekaapin, jos sitä haluaa. Yhteen matkalaukkuun mahtuu kaikki mitä aidosti tarvii.
Kevään aikana siivoillut kämppää ja pohtinut kauttaaltaan materiaalin määrää mitä kertynyt. Toisinaan tekisi mieli ottaa kova yksinkertaistus sekä kelloihin, että muuhunkin materiaaliin.
^Siinäpä toinen asia mikä lisää realismia itselläni. Minua arkisempaa henkiöä saa hakea kaukaa joten vaatekaapin sisältö on sen mukainen. Tämä tietty johtaa siihen että kellot jotka omaan ranteeseen luontevasti maisemoituvat ovat myös oltava sieltä arkisemmasta päästä vaikka suurestikin ihailen kelloja niiden mielikuvituksellisten designien takia.
Foorumin tilastot
Jaa somessa
Kellofoorumin luotettavan palvelinalustan toimittaa XetNET – Webhotelli ja virtuaalipalvelimet