Kehittelin tällaista teoriaa:
Kellomerkin mitattu ja todennettu hintakeskiarvo kertoo, minkä arvoisia kelloja ko brändiltä odotetaan.
Mitä enemmän merkin keskiarvon joku malli ylittää, sen huonommin hintansa pitävä se on hintapoikkeaman vuoksi. Tällaisen yksilön arvo hilautuu lähemmäksi brändin keskiarvoa muita nopeammin.
Otetaanpa muutama aito esimerkki:
Siinä on 2021 mitattuja hintakeskiarvoja yksittäisille kelloille. Mukana on myös kellojen elinkaarikustannuksia (huollot ja varaosat), mutta aika hyvin ne uppoavat tuonne sisään.
Käytettynä kellojen jälleenmyyntihintamielikuva alkaa myös muistuttaa tuota uuden kellon tukkukeskihintaa kellomerkille aika nopeasti.
Malli, joka vaikka ylittää tuon keskitason tuplasti, on jo sellainen poikkeama, että sen sijaan katsoo saman hintatason kelloa mieluummin merkiltä, jonka keskihintataso vastaa hintaa.
Ostaisinko siis kymppitonnin TAGin (esim se tourbillon)? En, mieluummin ostaisin sen hintaluokan kellon Panerailta tai vaikka Zenithiltä.
Ostaisinko 2500e Certinan? En, ostaisin sen hintaluokan kellon Oris-Tudor-hintaluokan valmistajilta.
Ostaisinko 20ke Panerain? En, mieluummin ostaisin sen hintaluokan kellon VC/Breguet -linjalta. Jne.
Toinen testi: oma kellovarasto menee aika pitkälti 20% poikkeamien sisään noista keskiarvoista tälläkin hetkellä. Ja niin on mennyt aika pitkään taaksekin päin pois myydyissä ja vaihdetuissa.
Jotain pointtia tässä lienee.
Ja mitä tästä opimme: yleensä ei kannata ostaa brändin keskihintamielikuvaa merkittävästi kalliimpaa mallia. Sen sijaan ne isommat rahat kannattaa laittaa kellomerkkiin, jonka keskihinta vastaa enemmän hankintabudjettia.
Kellomerkin mitattu ja todennettu hintakeskiarvo kertoo, minkä arvoisia kelloja ko brändiltä odotetaan.
Mitä enemmän merkin keskiarvon joku malli ylittää, sen huonommin hintansa pitävä se on hintapoikkeaman vuoksi. Tällaisen yksilön arvo hilautuu lähemmäksi brändin keskiarvoa muita nopeammin.
Otetaanpa muutama aito esimerkki:
Siinä on 2021 mitattuja hintakeskiarvoja yksittäisille kelloille. Mukana on myös kellojen elinkaarikustannuksia (huollot ja varaosat), mutta aika hyvin ne uppoavat tuonne sisään.
Käytettynä kellojen jälleenmyyntihintamielikuva alkaa myös muistuttaa tuota uuden kellon tukkukeskihintaa kellomerkille aika nopeasti.
Malli, joka vaikka ylittää tuon keskitason tuplasti, on jo sellainen poikkeama, että sen sijaan katsoo saman hintatason kelloa mieluummin merkiltä, jonka keskihintataso vastaa hintaa.
Ostaisinko siis kymppitonnin TAGin (esim se tourbillon)? En, mieluummin ostaisin sen hintaluokan kellon Panerailta tai vaikka Zenithiltä.
Ostaisinko 2500e Certinan? En, ostaisin sen hintaluokan kellon Oris-Tudor-hintaluokan valmistajilta.
Ostaisinko 20ke Panerain? En, mieluummin ostaisin sen hintaluokan kellon VC/Breguet -linjalta. Jne.
Toinen testi: oma kellovarasto menee aika pitkälti 20% poikkeamien sisään noista keskiarvoista tälläkin hetkellä. Ja niin on mennyt aika pitkään taaksekin päin pois myydyissä ja vaihdetuissa.
Jotain pointtia tässä lienee.
Ja mitä tästä opimme: yleensä ei kannata ostaa brändin keskihintamielikuvaa merkittävästi kalliimpaa mallia. Sen sijaan ne isommat rahat kannattaa laittaa kellomerkkiin, jonka keskihinta vastaa enemmän hankintabudjettia.