Aina välillä eri kelloartikkeleissa tulee esiin, miten eri valmistajien koneistot lisensoidaan / kopioidaan tai muulla tavoin kierrättyvät seuraavalle valmistajalle ja yleensä näistä ollaan melko hiljaa ja koneistoja markkinoidaan in-house-koneistoina.
Tunnetuimpia esimerkkejä oli Tag Heuerin 1887, joka oli pohjimmiltaan Seikon kronokoneisto TC78, vaikka Tag Heuer sitä alunperin täysin omaksi suunnittelukseen taisi väittää. Tämä herätti jonkunlaisen myrskyn internetissä tuolloin.
Mutta minulle oli suurempi yllätys tämä toinen Seiko-pohjainen Sveitsiin muutto: Seikon 4L25 vuodelta 2007, joka päivittyi myöhemmin 4L75:ksi ja jonka käytön Seiko itse lopetti 2013 kunnes toi sen toissa vuonna uudelleen markkinoille tyyppimerkinnällä 6L35, olikin tässä välissä lisensoitu Soprodille ja on heidän varsin tunnetun A10 -koneistonsa perusta. Koneiston Seiko teki alunperin ETA 2892 -korvaajaksi ja se sisälsi tämän vuoksi muutamia epäseikomaisia ominaisuuksia jotta olisi ETA-esikuvaansa lähempänä. Soprodin lisensoimana se on alkanut elää omaa tunnetumpaa elämäänsä ja tämä Seiko-lähtökohta ei juurikaan esiin tule. Kyllä, sinunkin SUF-kellossasi on siis oikeastaan Seikon koneisto.
Toinen yllätys on ollut Nomos. Ensin Nomos käytti tunnetusti Peseux/ETA 7001:aa kelloissaan, ja myöhemmin kehittivät in-house koneiston Alphan, joka oli selkeää jatkoa tälle, ja sai varsin paljon vaikutteita 7001:sta. Koneistoilla on paljon enemmän yhteistä kuin Nomos ehkä itse haluaa esille tuoda. En tiedä, mihin Nomoksen myöhemmät in-house -koneistot pohjautuvat vai ovatko enemmän puhtaalta pöydältä suunniteltuja.
Vähän vanhemmista ja hieman erilaisista esimerkeistä otetaan vaikkapa Ebel joka myi kehittämänsä ja käyttämänsä koneiston taloudellisten ongelmien vuoksi Ulysse Nardinille, joka alkoi kutsua sitä ensimmäiseksi omaksi in-house -koneistokseen. No, onhan se tavallaan in-house vaikka paketti onkin valmiina kierrätetty muualta lähestulkoon konkurssipesästä lisensseineen, koneineen ja työkaluineen.
Näitä "in-house" -esimerkkejä varmaan on paljon enemmänkin.
Mitä merkittäviä tapauksia jätin tässä listaamatta?
Tunnetuimpia esimerkkejä oli Tag Heuerin 1887, joka oli pohjimmiltaan Seikon kronokoneisto TC78, vaikka Tag Heuer sitä alunperin täysin omaksi suunnittelukseen taisi väittää. Tämä herätti jonkunlaisen myrskyn internetissä tuolloin.
Mutta minulle oli suurempi yllätys tämä toinen Seiko-pohjainen Sveitsiin muutto: Seikon 4L25 vuodelta 2007, joka päivittyi myöhemmin 4L75:ksi ja jonka käytön Seiko itse lopetti 2013 kunnes toi sen toissa vuonna uudelleen markkinoille tyyppimerkinnällä 6L35, olikin tässä välissä lisensoitu Soprodille ja on heidän varsin tunnetun A10 -koneistonsa perusta. Koneiston Seiko teki alunperin ETA 2892 -korvaajaksi ja se sisälsi tämän vuoksi muutamia epäseikomaisia ominaisuuksia jotta olisi ETA-esikuvaansa lähempänä. Soprodin lisensoimana se on alkanut elää omaa tunnetumpaa elämäänsä ja tämä Seiko-lähtökohta ei juurikaan esiin tule. Kyllä, sinunkin SUF-kellossasi on siis oikeastaan Seikon koneisto.
Toinen yllätys on ollut Nomos. Ensin Nomos käytti tunnetusti Peseux/ETA 7001:aa kelloissaan, ja myöhemmin kehittivät in-house koneiston Alphan, joka oli selkeää jatkoa tälle, ja sai varsin paljon vaikutteita 7001:sta. Koneistoilla on paljon enemmän yhteistä kuin Nomos ehkä itse haluaa esille tuoda. En tiedä, mihin Nomoksen myöhemmät in-house -koneistot pohjautuvat vai ovatko enemmän puhtaalta pöydältä suunniteltuja.
Vähän vanhemmista ja hieman erilaisista esimerkeistä otetaan vaikkapa Ebel joka myi kehittämänsä ja käyttämänsä koneiston taloudellisten ongelmien vuoksi Ulysse Nardinille, joka alkoi kutsua sitä ensimmäiseksi omaksi in-house -koneistokseen. No, onhan se tavallaan in-house vaikka paketti onkin valmiina kierrätetty muualta lähestulkoon konkurssipesästä lisensseineen, koneineen ja työkaluineen.
Näitä "in-house" -esimerkkejä varmaan on paljon enemmänkin.
Mitä merkittäviä tapauksia jätin tässä listaamatta?