nouneim
Aktivisti
- Liittynyt
- 1.6.2013
- Viestit
- 558
Tulipa nyt kokeiltua hieman tätäkin lajia: lasikkeen teko vanhan huonoksi menneen tilalle. Kyseessä on kello, johon sopivaa ei oikein saa suoraan varaosana, vaan oikeankokoinen pitää tehdä riittävän kokoisesta levystä. Jos joku sattuu tuskailemaan samantapaisen ongelman kanssa, niin tässä esimerkki siitä ettei ongelma ei ole aina aivan ratkaisematon.
Eräällä sukuun kuuluvalla on 50-vuotislahjaksi saatu kello, jossa lasi on naarmuilla ja haljennut kahdesta kohtaa. Lasi on muodoltaan vähän hankala, mutta ei tämä kuitenkaan pahimmasta päästä ole. Lasi on suora, ja vaan reunat pitää muotoilla runkoon istuvaksi. Siten vastaavan teko onnistuu suunnilleen samanpaksuisesta levystä.
Alkuperäinen lasi on mineraalilasi, joka on käytössä kuluneena ensin naarmuuntunut pahasti, ja lopulta naarmuisena ne tahtovat helposti alkaa halkeilemaan. Lasin hiomisen totesin melko työlääksi tarkoitettuun palautusajankohtaan nähden (vaatii aikaa, mutta onnistuisi sekin), joten päädyin laittamaan akryylilasikkeen tilalle. Lasike on kiinni liimalla, joten samoin kiinnitän korvaavan.
Päätin käyttää alkuperäistä lasiketta "muottina" uuden muotoilussa. Liimasin vanhan lasikkeen tilaamani akryylilevyn päälle liimalla, joka liukenee bensiinillä. Akryyli kestää bensiiniliuotuksen. Toiselle puolelle laitoin suojaksi kirkasta teippiä, jotta ei tulisi turhia naarmuja työstövaiheessa. Sitten karkea leikkely suunnilleen oikeaan kokoon pintä sirkkelinterää muistuttavalla terällä. Käytin sorvia, koska sellainen sattui olemaan, mutta tähän kelpaa vaikka dremeli tai porakonekin. Jäljen ei tarvitse olla siistiä:
Otin vielä hieman enemmän reunoista ja vaihdoin terän tilalle hiomakiven:
Käytin sorvin teräkelkkaa alustana, ja työntelin pyörivää hiomakiveä vasten kunnes oikea muoto alkoi lähestyä. Viimeinen silaus sovittelemalla milloin lasike mahtuu paikalleen. Tässä vaiheessa tein vähän tyhmästi, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Luotin liikaa alkuperäisen lasikkeen apuun, joten sovituksesta tuli vähän liiankin löysä. En älynnyt, että alkuperäinenkin oli vähän suurpiiteisesti tehty. Nämä on asioita jotka olisi hyvä katsoa ennen tekemistä...
Sitten lasikkeen näkyvän puolen reunusta piti hieman viimeistellä. Reunassa on pieni lähes huomaamaton pyöristys, mutta eron huomaisi kyllä täysin terävään reunaan vertaillessa. Muuten reunasta on pyyhitty hiontajälki tasaiseksi hienolla hiekkapaperilla. Lasike on kohollaan suunnilleen saman verran kuin alkuperäinenkin.
Sovituksen suurpiirteisyys näkyy siinä, että näin sivusta katsottuna näkyy reunassa olevan liiman lisäksi tyhjiä kohtia, jotka aiheutuvat liiman kasaan kuivumisesta. Varsinainen kiinnitys ja tiivistys kuitenkin tulee rungon tasaisen pinnan ja lasikkeen tasaisen alapinnan väliin, joten haitta on vaan esteettinen. Ehkä olisi pitänyt käyttää epoksia, joka ei kuivu kasaan. Siistiminen vaan olisi ollut vahinkojen käydessä työläämpää.
Tässä vielä kuva yläpuolelta. Jos ei ihan näin läheltä katsele yleisilme on on vähän siistimpi niin liimauksen kuin kuluneen kellonkin osalta. Pienet virheet opettavat seuraavaa kertaa varten. Tähänkin tapaukseen voidaan palata tarvittaessa.
Eräällä sukuun kuuluvalla on 50-vuotislahjaksi saatu kello, jossa lasi on naarmuilla ja haljennut kahdesta kohtaa. Lasi on muodoltaan vähän hankala, mutta ei tämä kuitenkaan pahimmasta päästä ole. Lasi on suora, ja vaan reunat pitää muotoilla runkoon istuvaksi. Siten vastaavan teko onnistuu suunnilleen samanpaksuisesta levystä.
Alkuperäinen lasi on mineraalilasi, joka on käytössä kuluneena ensin naarmuuntunut pahasti, ja lopulta naarmuisena ne tahtovat helposti alkaa halkeilemaan. Lasin hiomisen totesin melko työlääksi tarkoitettuun palautusajankohtaan nähden (vaatii aikaa, mutta onnistuisi sekin), joten päädyin laittamaan akryylilasikkeen tilalle. Lasike on kiinni liimalla, joten samoin kiinnitän korvaavan.
Päätin käyttää alkuperäistä lasiketta "muottina" uuden muotoilussa. Liimasin vanhan lasikkeen tilaamani akryylilevyn päälle liimalla, joka liukenee bensiinillä. Akryyli kestää bensiiniliuotuksen. Toiselle puolelle laitoin suojaksi kirkasta teippiä, jotta ei tulisi turhia naarmuja työstövaiheessa. Sitten karkea leikkely suunnilleen oikeaan kokoon pintä sirkkelinterää muistuttavalla terällä. Käytin sorvia, koska sellainen sattui olemaan, mutta tähän kelpaa vaikka dremeli tai porakonekin. Jäljen ei tarvitse olla siistiä:
Otin vielä hieman enemmän reunoista ja vaihdoin terän tilalle hiomakiven:
Käytin sorvin teräkelkkaa alustana, ja työntelin pyörivää hiomakiveä vasten kunnes oikea muoto alkoi lähestyä. Viimeinen silaus sovittelemalla milloin lasike mahtuu paikalleen. Tässä vaiheessa tein vähän tyhmästi, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Luotin liikaa alkuperäisen lasikkeen apuun, joten sovituksesta tuli vähän liiankin löysä. En älynnyt, että alkuperäinenkin oli vähän suurpiiteisesti tehty. Nämä on asioita jotka olisi hyvä katsoa ennen tekemistä...
Sitten lasikkeen näkyvän puolen reunusta piti hieman viimeistellä. Reunassa on pieni lähes huomaamaton pyöristys, mutta eron huomaisi kyllä täysin terävään reunaan vertaillessa. Muuten reunasta on pyyhitty hiontajälki tasaiseksi hienolla hiekkapaperilla. Lasike on kohollaan suunnilleen saman verran kuin alkuperäinenkin.
Sovituksen suurpiirteisyys näkyy siinä, että näin sivusta katsottuna näkyy reunassa olevan liiman lisäksi tyhjiä kohtia, jotka aiheutuvat liiman kasaan kuivumisesta. Varsinainen kiinnitys ja tiivistys kuitenkin tulee rungon tasaisen pinnan ja lasikkeen tasaisen alapinnan väliin, joten haitta on vaan esteettinen. Ehkä olisi pitänyt käyttää epoksia, joka ei kuivu kasaan. Siistiminen vaan olisi ollut vahinkojen käydessä työläämpää.
Tässä vielä kuva yläpuolelta. Jos ei ihan näin läheltä katsele yleisilme on on vähän siistimpi niin liimauksen kuin kuluneen kellonkin osalta. Pienet virheet opettavat seuraavaa kertaa varten. Tähänkin tapaukseen voidaan palata tarvittaessa.

