Bongasin tämän artikkelin ja siihen liittyvänä tämän kuvan chrono24:sta. En ehkä itse ihan tällä tavalla stereotyyppien kanssa jakoa tekisi, mutta onhan tässä vähän pohjaa mietinnälle.
Minusta ensimmäisenä arviointiperusteena pitäisi olla, miten paljon kellon kantaja tietää kellostaan ja sen historiasta. Toisena on se hankinnan peruste: halutaanko näyttää että siihen on varaa ja kello on näkyvää arvometallia ja sellainen jonka jokainen tunnistaa, vai onko se kellotuntemuksen pohjalta omien mieltymysten mukaan valittu. Onko ostoperusteena hyvä ja tarkoituksenmukainen markkinointi tietylle stereotyypille johon halutaan samaistua, vai halutaanko valinnalla viestittää jotain vain harvoille ja valituille? Jos joku kysyy kellosta niin osaako kertoa sen historiasta tai merkistä enempää? (Olen testannut tätä jokusen kerran Rolex-omistajien kanssa kysymällä, milloin Rolex alkoi valmistaa koneistonsa itse. Tietäisitkö itse vastauksen?)
Itse olen flippaillut niin paljon kelloja että kategoriat ovat omalta osaltani hämärtyneet jo... mutta ehkä näistä löytyisi jotain yleisempää trendiä?
Niputtaisin kultarolexit ja -hublotit sekä RO offshoren jalometallit keskenään samaan - näillä halutaan näyttää arvoa, niin että muutkin huomaavat.
PP/AP/VC, lange, journe, breguet, JLC ja kaverit keskenään samaan poislukien nämä terässport-mallit - näillä näytetään vanhan rahan tyyliä.
Breikku ja Omega ja teräs-rolexit ehkä keskenään samaan - premium-sporttikellot hyvällä markkinoinnilla, ja royal oakit ja nautilukset sitten tähän sarjaan näyttämään että rahalla ei ole niin väliä.
Panerain kanssa muut luxury-design-merkit tyyliin cartier, chopard, bulgari & co - nämä ovat yhtä lailla koruja kuin laadukasta kronologiaa.
Pienten valmistusmäärien ultrakalliit tilaustuotteet omaksi kategoriakseen - pitää tietää mitä haluaa, ja kykenee sen maksamaan.
Tunnistatteko itseänne tai tuttuja kelloharrastajia listalta?
Minusta ensimmäisenä arviointiperusteena pitäisi olla, miten paljon kellon kantaja tietää kellostaan ja sen historiasta. Toisena on se hankinnan peruste: halutaanko näyttää että siihen on varaa ja kello on näkyvää arvometallia ja sellainen jonka jokainen tunnistaa, vai onko se kellotuntemuksen pohjalta omien mieltymysten mukaan valittu. Onko ostoperusteena hyvä ja tarkoituksenmukainen markkinointi tietylle stereotyypille johon halutaan samaistua, vai halutaanko valinnalla viestittää jotain vain harvoille ja valituille? Jos joku kysyy kellosta niin osaako kertoa sen historiasta tai merkistä enempää? (Olen testannut tätä jokusen kerran Rolex-omistajien kanssa kysymällä, milloin Rolex alkoi valmistaa koneistonsa itse. Tietäisitkö itse vastauksen?)
Itse olen flippaillut niin paljon kelloja että kategoriat ovat omalta osaltani hämärtyneet jo... mutta ehkä näistä löytyisi jotain yleisempää trendiä?
Niputtaisin kultarolexit ja -hublotit sekä RO offshoren jalometallit keskenään samaan - näillä halutaan näyttää arvoa, niin että muutkin huomaavat.
PP/AP/VC, lange, journe, breguet, JLC ja kaverit keskenään samaan poislukien nämä terässport-mallit - näillä näytetään vanhan rahan tyyliä.
Breikku ja Omega ja teräs-rolexit ehkä keskenään samaan - premium-sporttikellot hyvällä markkinoinnilla, ja royal oakit ja nautilukset sitten tähän sarjaan näyttämään että rahalla ei ole niin väliä.
Panerain kanssa muut luxury-design-merkit tyyliin cartier, chopard, bulgari & co - nämä ovat yhtä lailla koruja kuin laadukasta kronologiaa.
Pienten valmistusmäärien ultrakalliit tilaustuotteet omaksi kategoriakseen - pitää tietää mitä haluaa, ja kykenee sen maksamaan.
Tunnistatteko itseänne tai tuttuja kelloharrastajia listalta?