Mietin, miten itse olen määritellyt "sopivan" myyntihinnan kelloilleni kun olen niitä edelleenmyynyt, ja mitä olen ottanut hinnittelussa huomioon.
Tämä mietintä syntyi siitä, että olen nähnyt aika monta mielestäni väärin hinnoiteltua lähinnä yksityishenkilöiden hintapyyntöä kelloista joka jumittaa kellojen kauppaa ihan turhaan ja pidentää myyntiaikoja.
Saisikohan tästä peräti jonkun yleispätevän ohjeen aikaiseksi muillekin?
Mieleen tulevassa järjestyksessä ilman editointeja ja järjestystä ensimmänen luonnos olisi alla.
Mitä sanotte, olenko oikeilla jäljillä - pitäisikö jotain poistaa, muuttaa, lisätä, tarkentaa? Tehdä esimerkkejä? Ryhmäviisautta tähän?
---
Helpoin tapa: etsi laajasti saman merkin ja mallin hintapyyntöreferenssejä - mutta katso, minkälaisen myyjän ne ovat ja missä ja tee siitä tulkinta.
Chrono24.fi on hyvä paikka hinta-arvioiden etsintään. Muista kuitenkin, että myyntihinnat voivat poiketa paljon pyyntihinnoista. Chrono24 on kuuluisa ylihintaisista hintapyynnöistä. Erään arvion mukaan hintaero voi olla 25% yritysten hintapyyntien keskitasosta palvelussa.
Eri huutokauppamyyntihintoja keräväät palvelut ovat realistisempia siinä, että ne kertovat nimenomaan myynti-, ei pyyntihintoja. Näistä löytyy aito myyjän ja ostajan yhdessä kohtaama hintataso.
Uuden kellon myyntihinta kertoo myös paljon. Tietyt monimerkki-verkkokaupat ovat hyvä aloitustaso varsinkin uusien kellojen myyntihintojen arviointiin, Jomashopista voi hyvin vaikka katsoa alkua siihen, miten isoja alennuksia tietystä merkistä tai mallista uutena ostettessa ainakin pitäisi saada.
Miten näitä arvioita pitäisi hyödyntää käytettyjen kellojen kanssa?
Tärkeää on tunnistaa, kuka on myymässä. Hinnoittelu jakautuu kolmeen eri myyjäkategoriaan:
1: AD:t, viralliset kellokauppiaat jotka myyvät tuotteet uusina
2: Arvostetut käytettyjen kellojen kellokauppiasyritykset
3: Tuntemattommat firmat - hinnan pitää olla edellistä halvempi
4: Yksityishenkilöt - hinnan pitää olla edellistä halvempi
Yrityksen sijainti vaikuttaa myös - EU-alueella ei tarvitse laskea veroja ja tulleja hinnan päälle, muualta ostaessa ne pitää ottaa huomioon samoin kuin ongelmatapauksissa ja kaupan puruissa kellon palautuskustannukset ja vaiva, tai huollon organisointi ja sen kustannukset.
Ja yksityishenkilöiltä ostaessa hinta on siis merkittävästi alhaisempi kuin yrityksiltä.
Vaihtokaupoissa hinnan määräytyminen on vielä oma taiteenlajinsa. Jos olet valmis ottamaan vaihtoon mitä tahansa, vrt vain hyvin spesifisen kellolistan, vrt vain käteistä, rakentuu myyntihinta hyvin eri tavalla. Firmoille vaihtoon kelpaa usein mikä tahansa jälleenmyyntiin sopiva tuote periaattessa yhdenmukaisella vaihtoarvon laskennalla, mutta yksityishenkilöille yleensä hyvin paljon rajatummin.
Kellon hinnan määräytymisestä:
Merkistä ja mallista riippuen kellon haluttavuus määrää ensin uuden kellon myyntihinnan, joka on ovh-hinta miinus käteisalennus. Se vaihtelee lähes nollasta yli 50%:aan. Jotkut alemman laatutason kellomerkit harrastavat ikuisia isoja alennuksia, esim aina -70% ilmoitetusta ovh-hinnasta. Harva merkki myy kellonsa aina suoraan OVH-hinnalla, lähes kaikissa on jonkunlainen käteisalennusprosentti muutamia poikkeusmalleja ja -aikoja lukuunottamatta.
Kellon hinta käytettynä yleensä laskee - hyvin harvinaisia (ja käytännössä markkinateknisesti teennäisiä ja tilapäisiä) poikkeuksia lukuunottamatta. Miten paljon ja miten nopeasti, on kunto- ja mallikohtaista. Jos kello on virheetön ja sitä on huollettu dokumentoidusti hyvin, sen arvo säilyy paremmin. Jos malli on tiettynä aikana haluttu ja esimerkiksi sen saatavuus heikompi, sen arvo säilyy vielä paremmin.
Kellon ostohinta myyjälle uutena on hyvä referenssitaso siihen, kun sitä hinnoitellaan käytettynä myyntiin: Uushankintahinnasta pitäisi poistaa ensin ALV ja sen jälkeen virallisen kellokauppiaan oma kate, jotta saadaan kellon ostoarvo uutena - se hinta, jolla kellokauppias sen saa hankittua tehtaalta. Näppituntumana kellon hinta voi hyvinkin olla myyjäfirmalle (verottomana) puolet siitä, mikä sen myyntihinta kuluttajalle on uutena.
Myyntikate katoaa myyjälle ensimmäisen kaupan osana, ja arvonlisävero siirtyy yrityksillä verotusmallin mukaisesti - mutta kuluttajat eivät sitä voi hyödyntää.
Lopulta kuitenkin markkina määrää hinnan, ja internet-aikana markkinan seuraaminen on yhä helpompaa kaikille, kunhan referenssihinnoittelun etsintään malttaa hieman käyttää aikaa. Myyjien ja ostajien pitäisi nykyään tietää keskenään samat asiat, tai ainakin heillä on yhtäläinen mahdollisuus samojen tietolähteiden käyttöön samalla vaivalla.
Periaatteessa ylilyönnit hintapyynnöissä pitäisivät tämän myötä vähentyä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan aina vieläkään ole. Markkina ei toimi aivan tehokkaasti, ja usea yksityismyyjä käyttää ehkä vääriä hintavertailutasoja oman pyyntihintansa arviointiin.
Tämä mietintä syntyi siitä, että olen nähnyt aika monta mielestäni väärin hinnoiteltua lähinnä yksityishenkilöiden hintapyyntöä kelloista joka jumittaa kellojen kauppaa ihan turhaan ja pidentää myyntiaikoja.
Saisikohan tästä peräti jonkun yleispätevän ohjeen aikaiseksi muillekin?
Mieleen tulevassa järjestyksessä ilman editointeja ja järjestystä ensimmänen luonnos olisi alla.
Mitä sanotte, olenko oikeilla jäljillä - pitäisikö jotain poistaa, muuttaa, lisätä, tarkentaa? Tehdä esimerkkejä? Ryhmäviisautta tähän?
---
Helpoin tapa: etsi laajasti saman merkin ja mallin hintapyyntöreferenssejä - mutta katso, minkälaisen myyjän ne ovat ja missä ja tee siitä tulkinta.
Chrono24.fi on hyvä paikka hinta-arvioiden etsintään. Muista kuitenkin, että myyntihinnat voivat poiketa paljon pyyntihinnoista. Chrono24 on kuuluisa ylihintaisista hintapyynnöistä. Erään arvion mukaan hintaero voi olla 25% yritysten hintapyyntien keskitasosta palvelussa.
Eri huutokauppamyyntihintoja keräväät palvelut ovat realistisempia siinä, että ne kertovat nimenomaan myynti-, ei pyyntihintoja. Näistä löytyy aito myyjän ja ostajan yhdessä kohtaama hintataso.
Uuden kellon myyntihinta kertoo myös paljon. Tietyt monimerkki-verkkokaupat ovat hyvä aloitustaso varsinkin uusien kellojen myyntihintojen arviointiin, Jomashopista voi hyvin vaikka katsoa alkua siihen, miten isoja alennuksia tietystä merkistä tai mallista uutena ostettessa ainakin pitäisi saada.
Miten näitä arvioita pitäisi hyödyntää käytettyjen kellojen kanssa?
Tärkeää on tunnistaa, kuka on myymässä. Hinnoittelu jakautuu kolmeen eri myyjäkategoriaan:
1: AD:t, viralliset kellokauppiaat jotka myyvät tuotteet uusina
2: Arvostetut käytettyjen kellojen kellokauppiasyritykset
3: Tuntemattommat firmat - hinnan pitää olla edellistä halvempi
4: Yksityishenkilöt - hinnan pitää olla edellistä halvempi
Yrityksen sijainti vaikuttaa myös - EU-alueella ei tarvitse laskea veroja ja tulleja hinnan päälle, muualta ostaessa ne pitää ottaa huomioon samoin kuin ongelmatapauksissa ja kaupan puruissa kellon palautuskustannukset ja vaiva, tai huollon organisointi ja sen kustannukset.
Ja yksityishenkilöiltä ostaessa hinta on siis merkittävästi alhaisempi kuin yrityksiltä.
Vaihtokaupoissa hinnan määräytyminen on vielä oma taiteenlajinsa. Jos olet valmis ottamaan vaihtoon mitä tahansa, vrt vain hyvin spesifisen kellolistan, vrt vain käteistä, rakentuu myyntihinta hyvin eri tavalla. Firmoille vaihtoon kelpaa usein mikä tahansa jälleenmyyntiin sopiva tuote periaattessa yhdenmukaisella vaihtoarvon laskennalla, mutta yksityishenkilöille yleensä hyvin paljon rajatummin.
Kellon hinnan määräytymisestä:
Merkistä ja mallista riippuen kellon haluttavuus määrää ensin uuden kellon myyntihinnan, joka on ovh-hinta miinus käteisalennus. Se vaihtelee lähes nollasta yli 50%:aan. Jotkut alemman laatutason kellomerkit harrastavat ikuisia isoja alennuksia, esim aina -70% ilmoitetusta ovh-hinnasta. Harva merkki myy kellonsa aina suoraan OVH-hinnalla, lähes kaikissa on jonkunlainen käteisalennusprosentti muutamia poikkeusmalleja ja -aikoja lukuunottamatta.
Kellon hinta käytettynä yleensä laskee - hyvin harvinaisia (ja käytännössä markkinateknisesti teennäisiä ja tilapäisiä) poikkeuksia lukuunottamatta. Miten paljon ja miten nopeasti, on kunto- ja mallikohtaista. Jos kello on virheetön ja sitä on huollettu dokumentoidusti hyvin, sen arvo säilyy paremmin. Jos malli on tiettynä aikana haluttu ja esimerkiksi sen saatavuus heikompi, sen arvo säilyy vielä paremmin.
Kellon ostohinta myyjälle uutena on hyvä referenssitaso siihen, kun sitä hinnoitellaan käytettynä myyntiin: Uushankintahinnasta pitäisi poistaa ensin ALV ja sen jälkeen virallisen kellokauppiaan oma kate, jotta saadaan kellon ostoarvo uutena - se hinta, jolla kellokauppias sen saa hankittua tehtaalta. Näppituntumana kellon hinta voi hyvinkin olla myyjäfirmalle (verottomana) puolet siitä, mikä sen myyntihinta kuluttajalle on uutena.
Myyntikate katoaa myyjälle ensimmäisen kaupan osana, ja arvonlisävero siirtyy yrityksillä verotusmallin mukaisesti - mutta kuluttajat eivät sitä voi hyödyntää.
Lopulta kuitenkin markkina määrää hinnan, ja internet-aikana markkinan seuraaminen on yhä helpompaa kaikille, kunhan referenssihinnoittelun etsintään malttaa hieman käyttää aikaa. Myyjien ja ostajien pitäisi nykyään tietää keskenään samat asiat, tai ainakin heillä on yhtäläinen mahdollisuus samojen tietolähteiden käyttöön samalla vaivalla.
Periaatteessa ylilyönnit hintapyynnöissä pitäisivät tämän myötä vähentyä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan aina vieläkään ole. Markkina ei toimi aivan tehokkaasti, ja usea yksityismyyjä käyttää ehkä vääriä hintavertailutasoja oman pyyntihintansa arviointiin.