- Liittynyt
- 16.3.2013
- Viestit
- 930
Vintage on hyvä väylä päästä kiinni hienoihin arvokelloihin sopurahalla. Itselleni on käynyt niin, että tykkään pääasiassa hillityn kokoisista kelloista (naruranne kun olen) ja olen viehtynyt myös vintage-kellojen muotokieleen. Siispä oma kokoelma on kääntynyt vintage-painoitteiseksi. Samoin olen löytänyt vaimolleni nättejä vintage-tiukuja.
Omega Geneve
Eka vintage-kelloni on ehkä suurin löytöni. Muutama vuosi sitten Tampereella pidetyiltä keräilymessuilta löysin yhdeltä rompemyyjältä laatikon pohjalta Omegan, jossa oli loppuunajettu nahkaranneke. Pohjassa oli Seamasterin leima ja taulussa luki Geneve. Pienen neuvottelun jälkeen sain kellon alle satasella, jonka jälkeen kiikutin sen Korpolalle huoltoon. Huolto maksoi reilun satasen, joten sain upean kellon edullisesti. Kun vielä löysin sille originaalin Omegan rannekkeen kullatulla soljella (kellokin on kullattu) sekä Omegan boksin, oli käsissäni hyvä kokonaisuus jonka oma poikani aikanaan saa minulta lahjaksi.
Omega Seamaster 200
Toinen vintage-kelloni on Kellokonttorilta kotiutettu Omega Seamaster, joka on näkynyt varsin ahkerasti mm. Instagramissani. Tämän kellon kohdalla olin ensin kahden vaiheilla, mutta kun sain sen käteeni, tiesin tehneeni hyvän valinnan. Jossain välissä olin melkein tätä jo flippaamassa, mutta se suunnitelma kariutui - ja jälkikäteen hyvä niin. Tähän kelloon hommasin läjän rannekkeita, mm. sharkmeshin joka sopii siihen täydellisesti. Tämä kello on mun arkikello. Kellossa näkyy käytön jälkiä, joka ei haittaa minua yhtään. Eipähän tarvitse itsekään sukkasillaan kävellä tämä kello kädessä peläten, että se kolhiintuu jotenkin.
Tudor Prince Oysterdate
Kolmas vintage-helmeni on Tudor Prince Oysterdate, jonka bongasin Kellodivarista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja väijyin sitä verkkokaupasta monta kertaa. Lopulta en enää kestänyt. Tudor on aivan mahtavan hienossa kunnossa ja sen taulu on todella upea, sellainen samppanjanvärinen. Siitä tuli minulle pukukello, johon hankin kunnon rannekkeen linkkulukolla.
Citizen Automatic
Neljäs vintage-kelloni on halpis-Citizen, joka löytyi kirppikseltä. Siinä oli lasike naarmuilla ja iskemillä, joten otin kellon DIY-projektina. Vesihiomapaperilla ja kiillotusaineella siitä tuli ihan kelvollinen, joten en ajatellut siihen edes lasiketta vaihtaa. Rannekkeena oli pari päivää mesh, joka vaihtui mustaan nahkaan (oli itse asiassa sama Diplomatin ranneke, joka tuli alkujaan Tudorin mukana). Tämä kello tuli ostettua kun kohdalle sattui ja C-shape on näköjään kellokuorissa asia, joka vetoaa minuun.
Kaikki kellot olen hankkinut käyttökelloiksi ja suunnitelmassa olen myös pysynyt. Ekaan Omegaani olen hommaamassa ruskeasävyistä ranneketta, jotta orggisranneke ei kuluisi niin paljon. Ekaa Omegaa olen myös kuljettanut erilaisissa mieleenpainuvissa tapahtumissa, kuten Sveitsin suurlähettilään dinnerillä, jotta se kerää samalla tarinoita jotka poikani saa kellon mukana itselleen.
Vielä yhtä vintage-kelloa väijyn, sillä minulta puuttuu kronograafi. Mutta tästä on jo ajatuksia, joita täydennän kunhan asia konkretisoituu.
Mitenkäs muiden vintage-kellot ovat omistukseen päätyneet ja millaiseen käyttöön? Se olisi kiva kuulla.
Omega Geneve
Eka vintage-kelloni on ehkä suurin löytöni. Muutama vuosi sitten Tampereella pidetyiltä keräilymessuilta löysin yhdeltä rompemyyjältä laatikon pohjalta Omegan, jossa oli loppuunajettu nahkaranneke. Pohjassa oli Seamasterin leima ja taulussa luki Geneve. Pienen neuvottelun jälkeen sain kellon alle satasella, jonka jälkeen kiikutin sen Korpolalle huoltoon. Huolto maksoi reilun satasen, joten sain upean kellon edullisesti. Kun vielä löysin sille originaalin Omegan rannekkeen kullatulla soljella (kellokin on kullattu) sekä Omegan boksin, oli käsissäni hyvä kokonaisuus jonka oma poikani aikanaan saa minulta lahjaksi.
Omega Seamaster 200
Toinen vintage-kelloni on Kellokonttorilta kotiutettu Omega Seamaster, joka on näkynyt varsin ahkerasti mm. Instagramissani. Tämän kellon kohdalla olin ensin kahden vaiheilla, mutta kun sain sen käteeni, tiesin tehneeni hyvän valinnan. Jossain välissä olin melkein tätä jo flippaamassa, mutta se suunnitelma kariutui - ja jälkikäteen hyvä niin. Tähän kelloon hommasin läjän rannekkeita, mm. sharkmeshin joka sopii siihen täydellisesti. Tämä kello on mun arkikello. Kellossa näkyy käytön jälkiä, joka ei haittaa minua yhtään. Eipähän tarvitse itsekään sukkasillaan kävellä tämä kello kädessä peläten, että se kolhiintuu jotenkin.
Tudor Prince Oysterdate
Kolmas vintage-helmeni on Tudor Prince Oysterdate, jonka bongasin Kellodivarista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja väijyin sitä verkkokaupasta monta kertaa. Lopulta en enää kestänyt. Tudor on aivan mahtavan hienossa kunnossa ja sen taulu on todella upea, sellainen samppanjanvärinen. Siitä tuli minulle pukukello, johon hankin kunnon rannekkeen linkkulukolla.
Citizen Automatic
Neljäs vintage-kelloni on halpis-Citizen, joka löytyi kirppikseltä. Siinä oli lasike naarmuilla ja iskemillä, joten otin kellon DIY-projektina. Vesihiomapaperilla ja kiillotusaineella siitä tuli ihan kelvollinen, joten en ajatellut siihen edes lasiketta vaihtaa. Rannekkeena oli pari päivää mesh, joka vaihtui mustaan nahkaan (oli itse asiassa sama Diplomatin ranneke, joka tuli alkujaan Tudorin mukana). Tämä kello tuli ostettua kun kohdalle sattui ja C-shape on näköjään kellokuorissa asia, joka vetoaa minuun.
Kaikki kellot olen hankkinut käyttökelloiksi ja suunnitelmassa olen myös pysynyt. Ekaan Omegaani olen hommaamassa ruskeasävyistä ranneketta, jotta orggisranneke ei kuluisi niin paljon. Ekaa Omegaa olen myös kuljettanut erilaisissa mieleenpainuvissa tapahtumissa, kuten Sveitsin suurlähettilään dinnerillä, jotta se kerää samalla tarinoita jotka poikani saa kellon mukana itselleen.
Vielä yhtä vintage-kelloa väijyn, sillä minulta puuttuu kronograafi. Mutta tästä on jo ajatuksia, joita täydennän kunhan asia konkretisoituu.
Mitenkäs muiden vintage-kellot ovat omistukseen päätyneet ja millaiseen käyttöön? Se olisi kiva kuulla.