Kaunis esine. Sietää olla esillä vaikka vitriinikehyksessä muistuttamassa ajan kulumisesta ja siitä, että ennenkin elettiinpä ennenkin nykyhetkeä.
Näissä vanhoissa kelloissa on vähän sama kuin monissa muissakin vintage-esineissä, jotka eivät ole uniikkeja tai vastaavia poikkeavia harvinaisuuksia: mahdollinen arvonmuodostus tulee silloin esineen ulkopuolelta, esineen tunnetun historian perusteella. Silloin sillä voi olla keräilyarvoa, muutoin mennään koriste- ja tunne-arvolla.
Otetaan esimerkiksi kaksisilmäinen Rolleiflex-kamera, joka on sinänsä kaunis ja kiva esine. Niitä on kuitenkin tehty satojatuhansia ja niipä Perus-Rolleillani on aika marginaalinen rahallinen arvo keräilijöille. Tuossa pianon päällä pölyä keräämässä sillä on koriste-esineen arvo. Toki tuohon Rollikkaani voisi sen historiaa tonkiessa paljastua mielenkiintoista elinkeino- tai henkilöhistoriaa, joka saattaisi nostaa rahallista arvoa.