Paras hinta/laatusuhde?

[Nissilä]

Millä Sveitsiläisellä mekaanisella kellolla on mielestänne paras hinta/laatusuhde?

Olisiko kenties Tissot?
Heittäkää omia mielipiteitänne.

 

[kanikune]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Käytetyllä

 

[EJL]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Käytetyllä

+1!!!

 

[Vacheron]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Väliä?????

 

[Qristian]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Mielestäni käytetyllä Rolexilla onvarsin hyvä hinta/laatusuhde kun otetaan myös myöhempi jälleenmyyntiarvo huomioon. Myös käytetty ja hyvin pidetty Omegan ns. Bond-Seamaster (2531.80) tai malli 2254.50 on aika lyömätön valinta.

Kannattaisi ehkä määritellä nuo kriteerit tarkemmin (paljonko rahaa käytettävissä ja mitä seikkoja pitää laadun kriteereinä).

Kellon hankintaan liittyy myös niin paljon selittämättömiä fiilispuolen asioita, ettei aina kannata tuijottaa vain hintalappua ja ominaisuuksia. Joku voi esimerkiksi saada Rolexista ihottumaa siihen liittyvien mielikuvien johdosta ja jollekin se on ainoa oikea merkki.

Tuolta voi löytyä jotain apuja:

http://www.ablogtowatch.com/

 

[Binh]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Ehdottomasti Steinhart ja/tai Christopher Ward ovat hintalaatusuhdelta löytöjä.

 

[Boogeyman]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

60-luvun Omega kellot 500 sarjan koneistolla...

 

[jyzzzy]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Käytetty hyväkuntoinen teräskuorinen Rolex.
Luultavasti tuollaisen Rolexin arvo ei laske vaan pitää arvonsa.

Mutta kellon hankinnassa määräävät paljon muutkin seikat kuin sen arvon pysyminen / kasvaminen.

 

[Vacheron]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Jos kysymyksenä on vain hinta/laatusuhde, niin ei kovinkaan moni ole vastannut siihen kysymykseen.
Arvon säilyminen ei mielestäni ole sama asia??
Eiköhän hinta/laatusuhde löydy halvemman luokan kelloista tai jos tuuri käy ja sattuu löytämään hyvin pidetyn ja huolletun käytetyn ja vähemmän suositun laatukellon käytettynä halvalla?!?

 

[jyzzzy]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

^ Olet oikeassa.
Eiköhän se ole joku Certina tai Tissot.
Mitä sitten laadulla tarkoitetaan? Se on luultavasti eri ihmisille hieman eri asia.

 

[Late]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Asiaa sivusta seuranneena olen sitä mieltä että paras hinta/laatusuhde, siis puhtaasti tekninen sellainen, löytyy noin tuhannen €:n hintaisista kelloista. Lisää maksamalla saa lähinnä lisää silmäniloa tai komplikaatioita.
Tonnilla saa hyvälaatuisen teräskuoren, safiirilasin ja sisälle melkolailla toimintavarman sveitsiläisen automaattikoneiston. Sekä hyvän huoltoverkoston. L

 

[Hollstro]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Ehdottomasti Steinhart ja/tai Christopher Ward ovat hintalaatusuhdelta löytöjä.

En tiennyt että nämä ovat sveitsiläisiä.

 

[stts]

Vs: Paras hinta/laatusuhde?

Vacheronin ja Laten kanssa samansuuntaisia ajatuksia, eli kellon arvonsäilymistä ei ole järkeä rinnastaa HLS:ään. Tarkoittaako näin suppealla otannalla sitä, että useat meistä näin kuitenkin ajattelevat? Ainakaan minulle kysymyksenasettelu ei jättänyt tulkinnanvaraa. Näen, että hinnan ja laadun korrelaatio pätee hyvinkin monella saralla - rannekellot mukaanlukien. Ensimmäinen kysymykseni hinta-laatu-suhteeseen onkin, että mistä ominaisuudesta haluan erityisesti kellossa maksaa. Toisinsanoen mikä on kellon funktio minulle. Omilla preferensseilläni asetan rajapyykin tuohon noin tuhanteen euroon - ei kiveenhakattuna. Sitä edullisemmissa toteutuksissa voin olettaa toteutusten perustavan kompromisseihin kun on haettu linjaa teknisen laadun ja ulkonäön suhteen. Rajapyykin alapuolella on silti nähtävissä hyvin monenlaista ja -laatuista toteutusta, eikä monessa tapauksessa hinta korreloi laatuun verrokkeihinsa nähden. Uutena tuhatlappusen ja siitä ylöspäin maksavista kelloista taas oletan löytyvän jo jotain täysin valmistajan omaakin niin muotoilun kuin teknisen toteutuksenkin suhteen. Siltikin pitkälti yli rajapyykin maksavissa kelloissa törmää hyvin usen vastaavantasoisiin toteutuksiin kuin edullisemmissa veljissään. Missä sitten rajapyykin pitäisi sijaita? Ulkonäkö on hankalampi asia mitata. Makuja on monenlaisia ja tietyn näköiset kellot miellyttävät selkeästi "valtavirtaa". Älkööt takertuko tuohon ilmaisuun. Toisaalta näkisin nykykellojen muotoilussa paljon yritystä sulauttaa erilaisia peruskonsepteja, kuten "flieger" ja "diver". Helpommin mitattava asia on mielestäni kellossa käytettävien koneistojen laatu ja sitä kautta käyntiominaisuudet. Esimerkkinä paljon käytetty ETA2824-2 ja sen johdannaiset. Tuota laadukkaaksi tunnustettua koneistoa koneistoa käytetään laajasti 200-2000 euron hintaisissa kelloissa. Entä sitten in-house-koneistojen käytön yleistyminen? Milloin kello on in-house? Onko tämä tästä näkökulmasta samassa kategoriassa "made in"-merkinnän kanssa, eli jokseenkin tulkinnanvarainen. Riittääkö termink käyttöön lievä tai tarpeeksi pitkälleviety modifikaatio jostain tutusta peruskonseptista? In-house-koneistoja, niinkuin minä sen ymmärrän, löytyy jo 100-200e luokasta by Seiko, joten minulle rajanveto tällä perusteella on huteraa. Vahvimpana lienee Brändin yleinen vahvuus/arvostus. Itse en ole brändäyksen(kään) asiantuntija, mutta vahvasta mielikuvapelistähän siinä on kyse. En lähde pohtimaan brändi-asiaa sen tarkemmin, kun se ei minulle oleellisin tekijä HLS-asian kanssa. Puolitoista vuotta takaperin aloin katselemaan itselleni ensimmäistä "oikeaa" kelloani (niin kuin minä sen ymmärän), oleellisena raamina budjetti max 1000 euro. Alkutaipaleella minulla ei ollut muodostunut ajatusta mainitsemastani rajapyykistä, mutta puolen vuoden ajan kellomaailmaan tutustuttuani muodostui minulle hyvin selkeä käsitys siitä minkä kellon tuolla maksimibudjetilla halusin. Halusin ensimmäiseksi oikeaksi kellokseni sellaisen, mintä näin pitäväni ranteessa myös viiden tai kahdenkymmenenviiden vuoden päästä. Ulkonäön lisäksi annoin painoarvoa tekniselle laadulle koneiston ja kestävyyden suhteen. Toki aika vasta näyttää mikä on lopputulema kestävyyden ja tuurin suhteen. Ajatuuksena on huollattaa kello noin 5 vuoden välein, että ainakin koneisto pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa.