Saksalaisten pilottikellojen historiaa

hm42

Aktivisti
Liittynyt
30.9.2014
Viestit
1 212
Yritän etsiä itselleni autenttista, mutta modernisoitua pilottikelloa. Oma speksini on aika tiukka, mutta nyt kun etsin verkosta ja muista lähteistä pilottikellojen kehityksestä tietoa, paljastui paljon uutta ja kiinnostavaa. Ja tätä myötä oma speksini tarkentui entisestään.

Tämän parin illan tutkimuksen tuloksien pohjalta muutama ehkä muitakin kiinnostava detalji:

Alkuperäinen B-uhr oli lyhennys Beobachtungsuhrenista ja kyseessä oli backup jos koneen oma instrumenttikello ei jostain syystä toiminut. Vastaavia oli käytetty aiemmin laivoissa. Näitä B-uhreja oli kahta eri taulutyyppiä, Baumuster A (sodan aikana vuoteen 1941) ja Baumuster B (vuodesta 1941 eteenpäin). Reichluftfahrtsministerium määritti tiukat kriteerit kelloille niiden koon, materiaalien ja käytettävyyden osalta. Harmaaksi lakattu 55mm kotelo saadaan valmistaa teräksestä tai messingistä, ja kuoreen pitää printata selkeästi kellon tyyppi, kellon ja koneiston numero ja valmistajan nimi. Kruunun pitää olla riittävän iso ja sipulin muotoinen että sitä voi vetää lentäjänhanskat kädessä. Kellotaulua pitää pystyä lukemaan kaikissa valaistusolosuhteissa, eli vahvaa radium-pohjaista maalia käytettiin valkoisiin taulun osiin. Hacking oli pakollinen ominaisuus. Kronometritarkkuus ja -regulointi vaadittiin oman tarkkuussertifikaatin ja -testin pohjalta (6 asentoa, 3 lämpötilaa). Erikoispitkä hihna, että kellon sai kiinni myös paksun takin päälle.

Alkuperäiset valmistajat olivat Lange & Söhne (1940-1945), Lacher & Co eli Laco (myös 1945 asti), Walter Storz eli Stowa (tehdas pommitettiin 1945 alussa), Wempe eli Chronometerwerke Hamburg myös 1945 asti, ja IWC erityismagneettisuojattuna, tuotantoa vain vuonna 1940.

Hassusti Lange & Söhnen nimi poistettiin kelloista ettei siitä olisi tehty pommituskohdetta ja korvattiin valmistajanimellä “nhk.”. Myöhemminhän Lange & Söhnen otti valtaansa itäsaksan valtio ja Volkseigener Betrieb Glashütter Uhrenbetrieb -kombinaatti eli VEB.

B-uhrin lisäksi lentäjillä käytössä oli myös kronokelloja, niihin oma speksi, ja valmistajina Tutima Glashüttestä ja Hanhart Schwenningenistä, Baden-Württembergin allueen Schwarzwaldista joka oli toinen iso kellovalmistusalue Saksassa. Hanhart ehti aloittaa jo 1938 pilottikronojen valmistuksen, ja Tutima pääsi vauhtiin 1941.
Hanhart jatkoi kellovalmistusta Länsisaksan armeijan piloteille myös toisen maailmansodan jälkeen, muutti ensin tuotemerkkinsä Vixaksi ja myi kelloja Ranskalaisille ja palautti sitten nimensä takaisin. Näistä tunnetuin malli on 1955 julkaistu ref 417 (tämäkin lempinimeltään Steve McQueen, kuinkahan monta kelloa on Steven nimiin ehditty laittaakaan). 50-luvulla mukaan otettiin myös Junghans, ja 60-lvulla Heuer-Leonidas sekä Sinn. Sinnissä mielenkiintoinen detalji on että Helmut Sinn myydessään Sinn-yhtiön 1994 pois, osti tilalle sveitsiläisen Guinand -firman joka jatkoi Helmut Sinnin kuoleman jälkeen (101-vuotiaana) flieger-valmistusta Sinnin ideoiden pohjalta ja jatkaa edelleen. Sinn-spinoffina aloitti myös Bell & Ross eli herrat Belamich ja Rosillo jotka olivat Helmut Sinnin oppilaita.

Myöhempiä kellofirmoja jotka modernisoituja saksalaisflieger-pohjaisia kelloja julkaisivat seuraavina vuosikymmeninä olivat mm Orfina (sittemmin Porsche Design), Arctos ja edelleen Tutima. Sinn (Helmut Sinnin jälkeen) sai Flieger-standardoinnin liikkeelle 2000-luvun puolella ja lopulta 2016 hyväksyttiin saksalaisten flieger-kellojen uusi standardi DIN 8330 joka seuraa aika hyvin jo natsiajan tavoitteita nykyaikaistettuna: hyvä luettavuus kellotaulussa yöllä ja päivällä sekä yönäkölaitteiden kanssa, kellon operointi hanskat kädessä, toimivuus isolla lämpötila-alueella ja vaihtelussa, G-voimien kestävyys, tärinän kesto, magneettiset kentät, lentotoiminnassa yleisten nesteiden kestävyys mm polttoaineet, voiteluaineet, putsausaineet ja jäänestoaineet. Sinn itse ja mm Stowa käyttävät tätä DIN-standardia kelloissaan nykyään.

Nyttemmin koko saksalainen Flieger-kellomarkkina on laajentunut ja paikallisina uusina valmistajina ovat mm Damasko, Aristo Vollmer, Archimede, Dekla, Junghans ja Mühle Glashütte sekä koko joukko pienempiä. Ja tunnetumpia Saksan ulkopuolisia toimijoita jotka käyttävät joko saksalaisia, amerikkalaisia tai jopa ranskalaisia (type xx jne) speksejä pohjanaan ovat esim Zenith, Longines, Breitling, Breguet, Heuer, Dodane, Omega, Bremont, Fortis ja Alpina.
 

Puhti

Aktivisti
Liittynyt
6.7.2016
Viestit
697
Kiitoksia, oli mielenkiintoista luettavaa. Fliegereiden historiaa ja eettistä pohdintaa "natsien kellosta" on kuunneltavissa myös viimeisimmästä Beyond the dial-podcastissa:

 

Notlimah

Uusi jäsen
Liittynyt
16.8.2018
Viestit
74
Lentokoneiden tärinässä ja etenkin hävittäjälentokoneiden ahtaudessa kellon katsominen oli haastavaa puuhaa, niinpä lentäjänkellot tarkoitettiin käytettäviksi (nahkaisen) lentopusakan hihan päällä, ja kellotaulukin oli samasta syystä iso. Muutoinhan rannekellojen kellotaulut (mm. amrikkalaisen Hamiltonin militaarimallit) olivat siihen aikaan nykykatsannossa huomattavan pieniläpimittaisia.
 


Viimeisimmät keskustelut

Uusimmat ilmoitukset

Jäseniä paikalla

Foorumin tilastot

Keskustelut
13 571
Viestit
64 594
Jäsenet
6 961
Uusin jäsen
antpant
Kellofoorumin luotettavan palvelinalustan toimittaa XetNET – Webhotelli ja virtuaalipalvelimet
Ylös