Vinkkejä heilurikellon huoltajille

[TLI]

Jos haluat viedä harrastuksen heilurikellojen parissa sille tasolle, että teet huollot itse, kerään tähän muutamia hyödyllisiä linkkejä ja vinkkejä. Moneenkaan asiaan ei tunnu yhtä ainoaa oikeaa tapaa olevan ja mielipiteitä on monia. Päivittelen ja täydentelen näitä vähitellen. Aloitan muutamalla vinkillä ja hyväksi todetulla linkillä jousia koskien.

Saa ehdottaa linkkivinkkejä ja lisäksi kritisoida, jos jonkin videon korjaus/huolto-ohjeet ovat päin prinkkalaa. Itse olen kuitenkin näiden videoiden toimintatavat todennut toimiviksi. Tämä ala on sellainen, että koulukuntia on monia ja tietyt huoltotavat saattavat herättää tunteitakin.

Tärkeimmät vinkit

• Jos et ole jostain varma, ota selvää, ei kannata kiirehtiä ja tehdä kellolle tuhoa väärillä työkaluilla ja tekniikalla.
• Älä pidä kiirettä tai yritä huoltaa kelloa väsyneenä, koska homma vaatii tarkkuutta ja keskittymistä.
• Muista aina purkaa jousten veto ennen jousivetoisen koneiston purkamista! Varovaisuutta noudattaen on mahdollista kellon vetoavaimella, mutta suositeltavampaa on ostaa tai valmistaa itse tähän sopivampi työkalu.
• Jos et ole aiemmin purkanut kellokoneistoa, kannattaa koneiston purkamisen vaiheet dokumentoida valokuvaamalla. Helpottaa huomattavasti kasaamistyötä. Lyövän koneiston kasaaminen on vähintään kymmenen kertaa monimutkaisempaa kuin lyönnittömän ja vipujen ja kohottajan keskinäisellä asemalla on suuri merkitys, että on säädetty oikein. Kohottaja on akselissaan puristussovitteella ja sen asennon säätäminen on mahdollista - ja aika usein pakollistakin - koneiston kokoamisen jälkeen.)
• Nitriilihanskoja on hyvä käyttää, jos et halua jättää messinkiin sormenjälkiä.
• Jousia käsitellessä tarvitaan taas vahvemmat suojahanskat ja silmäsuojat kaiken varalta.
• Akselitapit on todella helppo saada taipumaan kasaamisvaiheessa - tässä tarvitaan malttia ja tarkkuutta!
• Käytä vain kellokoneistoille tarkoitettuja voitelu- ja puhdistusaineita. Niitä toimittaa Suomessa esimerkiksi Hautaniemi. Minkäänlaista öljyä ei kuulu laittaa paikkohin, minne se ei kuulu!

HUOM! Seuraava ohje perustuu kelloseppäkoulun opetuksiin. Muualla päin maailmaa laakerien supistamista pidetään monesti vääränä kellonkorjaustapana, joka soveltuu lähinnä halpoihin kelloihin, kuten herätyskellot. Suositeltavampaa olisi aina laakerointi. Toisaalta akselitappeja hiottaessa ja kiillotettaessa niiden läpimitta hieman pienenee ja jos tappien reiät ovat pysyneet pyöreinä, voi supistaminen olla perusteltua, samoin vanhoissa kelloissa materiaalit ovat yleensä kestävämpiä kuin nykyiset laakerit, joten supistaminen voi joskus olla laakerointia pitkäikäisempi korjaus.

Crystronin ohje laakerien supistamiseen liittyen (lainattu toisesta keskustelusta)

• ei supisteta soikeaksi kuluneita laakereita, ne korvataan uudella
• käytetään pyöreäpäistä terästölkkiä, jonka pää on suurinpiirtein laakerin öljysyvennyksen kokoinen, tai hiukan isompi riippuen syvennyksen muodosta
• Pohja tukevasti teräsalustaa vasten, öljysyvennys ylöspäin
• asetellaan tölkki tarkasti laakerin keskelle, ja humautetaan reippaasti vasaralla päälle. Toistetaan, kunnes akselitappi ei enää mahdu laakeriin.
• Kalvetaan laakeri oikeaan kokoon kartiokalvaimella, kummaltakin puolelta.
• poistetaan riisteet kummaltakin puolelta.

Jotkut käyttävät myös supistamiseen keskityskärjellä varustettua sisäkartiotölkkiä, ns. Fuskupunsselia. Nimi tulee kuulemma siitä, että supistuksen jälkeen jälki muistuttaa etäisesti sitä, kuin olisi asennettu uusi laakeri. Varmaan toimiva tapa tämäkin, tai en ainakaan tiedä miksi ei olisi.

Pahin virhe on varmaan supistaa soikeaa laakeria pistepuikolla kuluman puolelle lyömällä. Näitä näkee paljon, ja tuloshan on hirveän näköinen. Ja se pohjan tukeminen laakerin toiselta puolelta on tärkeää, kellon pohjissa on kaikkia nastoja, niittejä tms, mikä liiaaksi kiirehtessä jää huomaamatta, ja pohja jääkin tukematta ja tuloksena on kiero pohja.

Supistamisessahan on sekin kiva puoli, että laakerin materiaali tuossa pänttäämisen yhteydessä tiivistyy, ja on sen jälkeen siten kestävämpää kuin ennen.

Hyviksi havaittuja ohevideoita Youtubesta (englanninkielisiä)

• Johdanto antiikkikelloihin (playlist)
• Dokumentti AMS-kellotehtaasta (saksaksi)
• Erittäin suositeltava katsottava ennen ensimmäistä huoltoprojektia: videosarja löynnittömän amerikkalaisen heilurikellon perushuollosta, ohjeet pätevät hyvin myös eurooppalaisiin kelloihin muuten paitsi jousen osalta: osa1, osa2, osa3, osa4

Jouset

• Jousiasiaa aloittelijoille
• Jousen asennus jousikoteloon ilman 200 euron jousenkasaajaa
• Vedon poisto jousesta turvallisesti
• Rikkinäisen jousen korjaus, mikäli ei ole mahdollista vaihtaa sitä uuteen

Heiluri

• Rikkinäisen heilurin korjaus (saksaksi)

Akselitapit (sorvi tarvitaan)

• Akselitapin kiillotus sorvilla, johon sovitettu vanha akkuporan istukka
• Akselitapin kiillotusvaihtoehto
• Akselitapin kiillotus käsin ilman sorvia
• Vääntyneen akselitapin suoristus vaihtoehto 1
• Vääntyneen akselitapin suoristus vaihtoehto 2
• Katkenneen akselitapin uusiminen lyhyt versio
• Katkenneen/kuluneen akselitapin uusiminen syvällinen versio

Laakerit

• Laakerointi laakerointikoneella
• Uudelleenlaakerointi pylväsporakoneella ilman keskitystyökalua
• Laakerointi käsin (kalvaimet tarvitaan) ja osa 2

Käyntiratas

• Vaurioituneen käyntirattaan korjaus

Lyöntikoneisto

• Porraslevylyöntikoneiston porraslevyn asennon säätö (video hyvin sovellettavissa useisin koneistoihin)
• Porraslevylyöntikoneiston kerääjän/haravankohottajan oikea asento
• Lovilyöntikoneiston toiminta animaationa (ja vähän porraslyöntikoneistosta)

Muita hyödyllisiä linkkejä

• Gustav Becker -kellon huoltoa kuvien kanssa suomeksi
• Valmet -seinäkellon huoltoa kuvien kanssa suomeksi
• Kelloalan termistöä suomeksi
• Saksalaisten kellotehtaiden nimiä ja logoja (apua kellon valmistajan tunnistukseen)
• Kiinalaisen Shanghai/Polars-tyyppisen koneiston purku ja kasaus + VÄÄRÄ tapa supistaa laakerit videona
• Hyvä ja laajahko kuvagalleria huolloista, porraslyöntikoneiston variaatioista jne.
• 10 vuotta kelloja harrastaneen harrastelijan videosarja Valmet-kellon huollosta (suomeksi, 4 osaa) joistain asioista olen itse vähän eri mieltä, mutta erittäin pätevät videot silti - on myös hyvä esimerkki kohottajan säädöstä, joka pätee muihinkin kuin Valmetin koneistoihin

 

[TLI]

Voisi vielä tähän lisätä pienen varoituksen sanan lyövien koneistojen osalta. Lyömättömän koneiston huolto, ja kokoaminen on huomattavasti helpompaa. Toki lyövissäkin koneistoissa on eroja ja esim. kiinalainen Polaris-koneisto on hyvinkin yksinkertainen säädettävä.

Lyöntikoneiston säätämisessä on siis omat asiansa, missä pitää olla hyvinkin tarkka, tai se ei toimi oikein. Ennen kuin alkaa huoltaa lyöviä kelloja, kannattaa tutustua ja myös sisäistää niin lovilevy- kuin porraslevykoneiston toiminta. Näistä on olemassa useita eri variaatioita, mutta perusperiaatteet samat. Toisin kuin käyntipuolella, lyöntikoneellista kelloa puhdistuksen ja mahdollisen laakeroinnin yms. jälkeen kootessa rattaiden keskinäisellä asemalla on merkitystä. Lyöntivasaroiden pitää olla "vapaat jännityksestä" silloin kun kello ei lyö, eli vasaroita käyttävän sakaralevyn sakaroiden pitää olla tietyssä asennossa. Useissa kelloissa, muttei suinkaan kaikissa, sakaralevyt ovat kitkalla akselissaan kiinni ja niitä pystyy tarvittaessa säätämään koneiston ollessa kasassa. Porraslevylyönnin yhteydessä "haravan" ja porraslevyn pitää olla oikein kohdistettu ja niin myös haravaa nostavan pavunmuotoisen (myös kitkasovituksella akselissa) olevan kerääjän/kohottajan. Ennen koneiston purkamista kannattaa tutkia lyöntikoneiston toiminta ja näiden keskinäinen asema tarkkaan. Väärä kohottajan asento jumittaa lyönnin tai saa vasarat lyömään "väärässa tahdissa" eli bim-bam lyönti voi vaikka löydä bam-bim.... Väärillä lyöntiin liittyvien vipujen asennoilla on myös mahdollista saada aikaan se, ettei kello lyö puolelta lainkaan tai sitten se lyö yhden kerran niin tasalta kuin puoleltakin.