Vintage-kellon omistaminen

[kansleri]

Vintage-kellot on alkaneet miellyttää omaa silmää niin designin, patinan kuin kohtuullisen kokonsa vuoksi. Eri myyntipalstoja kun selailee, niin vintage-kelloja näyttää olevan tarjolla vähintäänkin kohtuullisesti ja ne ovat vieläpä usein suhteellisen edukkaita.

Mutta oletan, että niissä kustannuspuoli painottuu jälkihoitoon kun koneistot on vanhoja ja huolto tulee eteen nopeammin kuin uudessa. Eli tuskin kannattaa sen huolettomammin shoppailla kuin uusiakaan. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, että jos ja kun omaa silmää miellyttävä kello löytyy, niin:

- Onnistuuko huoltaminen? Löytyykö varaosia, onko jotkin merkit helpommin huollettavissa, onko tietyt merkit totaalisia umpikujia jne.
- Kuka näitä Suomessa huoltaa?
- Paljonko huoltoihin tulee budjetoida, millaisessa suuruusluokassa liikutaan?
- Kuinka paljon vikaherkempiä on vanhat koneistot? Oletan että materiaali- ja suunnittelutekniikka on mennyt näissäkin eteenpäin vuosikymmenten aikana.

 

[tj86430]

En tiedä mikä tarkkaan ottaen on vintagen määritelmä; itselläni on isänperintönä saadut kaksi Omega Geneveä, manuaali -63 ja automaatti -75, joita pidän itse vintagena. Näitä olen huollattanut ihan normikellosepillä, ja manuaalin suhteen ei ole ollut mitään ongelmia (käyntivara tosin on hieman lyhyt), uudempaa automaattia ei sen sijaan ole saatu käymään kunnolla. Joku Omegoihin erikoistunut, esim. Loppela, voisi saada uudemmankin käymään kunnolla. Huollot ovat olleet muutaman satasen luokkaa. Ainakaan tuota vanhempaa manuaalia en osaa pitää kovin vikaherkkänä, tosin se on ainoa manuaalivetoinen kelloni, joten vertailukohtaa ei ole. Ainakin se käy tarkasti, on omista mekaanisista kelloistani yksi tarkkakäyntisimmistä. Sen olen havainnut että normikelloseppien osaamisessa on huomattavia eroja (niin kuin varmaan kaikkien muidenkin ammattiryhmien edustajissa).

 

[kansleri]

En tiedä mikä tarkkaan ottaen on vintagen määritelmä; itselläni on isänperintönä saadut kaksi Omega Geneveä, manuaali -63 ja automaatti -75, joita pidän itse vintagena. Näitä olen huollattanut ihan normikellosepillä, ja manuaalin suhteen ei ole ollut mitään ongelmia (käyntivara tosin on hieman lyhyt), uudempaa automaattia ei sen sijaan ole saatu käymään kunnolla. Joku Omegoihin erikoistunut, esim. Loppela, voisi saada uudemmankin käymään kunnolla. Huollot ovat olleet muutaman satasen luokkaa. Ainakaan tuota vanhempaa manuaalia en osaa pitää kovin vikaherkkänä, tosin se on ainoa manuaalivetoinen kelloni, joten vertailukohtaa ei ole. Ainakin se käy tarkasti, on omista mekaanisista kelloistani yksi tarkkakäyntisimmistä. Sen olen havainnut että normikelloseppien osaamisessa on huomattavia eroja (niin kuin varmaan kaikkien muidenkin ammattiryhmien edustajissa).

Omaan silmään osunut eniten 60-80 -lukujen Seikoja, Citizeneja ja Leijonia sekä joitain muita kadonneita brändejä.

Jos huollot on muutamia satasia, niin se on ihan kohtuullinen kustannus. Etenkin jos se onnistuu ja kello maksaa satasen tai pari, niin ei liikaa häviä vaikka ei saisikaan enää peliä.

Mutta tulkitsen nyt niin että varaosia saa edelleen kohtuullisen kattavasti, vaikka kello olisi vanhempikin.

 

[Jean Passepartout]

Omien vintagekellojeni huollot ovat olleet 200-300€ välillä. Osasaatavuus tuntuu olevan aika lottoa: omistani esim. Certinaan löytyi tarvittavat osat, mutta Roameriin ei löytynyt oikeanlaista lasia ei sitten millään. Kannattaa lueskella vaikka kellohuolto Loppelan sivuja pohjatiedoiksi. Siellä on tankattavaa useiksi illoiksi. En ole toimistotyötä tekevänä huomannut sen kummempaa vikaherkkyyttä tms. Mitään halonhakkuukellojahan nuo 60-vuotiaat vanhukset eivät ole.

 

[Koistinen]

Loppelalla tosiaan aika hyvät sivut selailla läpi. Paljon tietoa vintage-innostukseen:

Kellohuolto Loppela

Muutama vintage löytyy. Tarkoituksella noita vähän vältellyt: Stressi ja riskikerroin melkoisaa. Toisaalta kaikki kellothan jossakin vaiheessa vintagea.

Itseä eniten kiehtoisi nuo unohdetut ja orvoksi jääneet valmistajat. Saa aika uskomatonta kelloa lähestulkoon ilmaiseksi noissa.

Edit. Huvikseen katselin missä hinnoissa liikkuu harrastajien keskuudessa vintageksi myönnetty ikäluokka ns. paremmissa merkeissä. Korona nosti hintaa näköjään melkoisesti. Alkaa 1000-2500 nousseen monet kellot, joita hetki sitten sai satasilla. Melkeen itse ostelisin vuosituhannen vaihteen ja 90-luvun parempaa merkkikelloa samalla rahalla ja odottaisin. Varsinkin kun itsellä ei mitään tunnesidettä noihin 60-70-luvun tekeleisiin.

 

[Len]

Oma kellokalusto on pääasiassa 60-70-lukujen laitteita ja kellot ovat ihan jokapäiväisessä käytössä. Huollot ovat onnistuneet helposti ja ainakin Seiko - Omega akselilla osia on ollut hyvin saatavilla.

Asia joka kannattaa huomioida näitä ostaessa on nimenomaan huollon tarve, vaikka itse kellon saisi edukkaasti niin huolto voi nostaa kustannusta niin paljon että hommassa ei ole enää mitään mieltä.
Ja tämä tulee eteen usein juuri noiden kadonneiden tai muuten orvoiksi jääneiden brändien kohdalla.

Esimerkiksi itsellä on käymätön mutta päälisin puolin hienokuntoinen Leijona (huollettuna arvo jossain 100€: nurkilla) mutta jos huolto maksaa sen pari sataa niin mielummin yrittää etsiä saman kellon huollettuna kun lähtisi omaa korjauttamaan.

Toinen asia joka näissä wanhoissa kelloissa kannattaa muistaa, että nämä ovat todennäköisesti käyneet läpi monta huoltokierrosta joten voi olla että puolet kellon osista on vaihdettu matkan varrella. Eli kovin tiukasti ei kannata hakea vain alkuperäistä yksilöä niissä voi tulla vain pettymään. Muutama viikko sitten Torissa myytiin "alkuperäistä" Pogueta jossa kuitenkin oli mm. väärä viisari...

Tuo Koistisen linkkaama Loppelan sivusto on kyllä hyvä Sveitsiläisiin kelloihin ja Seikoihin löytyy hyvät mallioppaat internetistä.

 

[EVK]

Oma kellokalusto on pääasiassa 60-70-lukujen laitteita ja kellot ovat ihan jokapäiväisessä käytössä. Huollot ovat onnistuneet helposti ja ainakin Seiko - Omega akselilla osia on ollut hyvin saatavilla.

Asia joka kannattaa huomioida näitä ostaessa on nimenomaan huollon tarve, vaikka itse kellon saisi edukkaasti niin huolto voi nostaa kustannusta niin paljon että hommassa ei ole enää mitään mieltä.
Ja tämä tulee eteen usein juuri noiden kadonneiden tai muuten orvoiksi jääneiden brändien kohdalla.

Esimerkiksi itsellä on käymätön mutta päälisin puolin hienokuntoinen Leijona (huollettuna arvo jossain 100€: nurkilla) mutta jos huolto maksaa sen pari sataa niin mielummin yrittää etsiä saman kellon huollettuna kun lähtisi omaa korjauttamaan.

Toinen asia joka näissä wanhoissa kelloissa kannattaa muistaa, että nämä ovat todennäköisesti käyneet läpi monta huoltokierrosta joten voi olla että puolet kellon osista on vaihdettu matkan varrella. Eli kovin tiukasti ei kannata hakea vain alkuperäistä yksilöä niissä voi tulla vain pettymään. Muutama viikko sitten Torissa myytiin "alkuperäistä" Pogueta jossa kuitenkin oli mm. väärä viisari...

Tuo Koistisen linkkaama Loppelan sivusto on kyllä hyvä Sveitsiläisiin kelloihin ja Seikoihin löytyy hyvät mallioppaat internetistä.

Nastolassa Kelloseppä Käppi. Pari vanhaa siellä huollattanut ja Omega Seamaster 30m jostain 60 luvun alusta tuli loisto kuntoon. Huolto,lasike,alkuperäinen nuppi maksoi jotain 140€. Käy todella hyvin aikaa.

 

[-mek-]

Sen verran kannattaa tehdä etukäteistöitä, että selvittää mikä koneisto kohteena olevassa kellossa on ja saako siihen osia. Huoltajia kyllä löytyy useimmille eikä noiden vanhojen huoltaminen mielestäni ole mahdottoman kallistakaan. Käytin omaa ekaa kelloani, 70-luvun puolivälin "Akka-Leijonaa" Oulussa J. Heiskarilla. Uusi lasike ja täyshuolto 130 eur. Tosin, eihän muutaman kympin tai satasen kelloissa korkealta putoa, vaikka osoittautuisi suutariksikin.

 

[Koistinen]

Oma kellokalusto on pääasiassa 60-70-lukujen laitteita ja kellot ovat ihan jokapäiväisessä käytössä. Huollot ovat onnistuneet helposti ja ainakin Seiko - Omega akselilla osia on ollut hyvin saatavilla.

Asia joka kannattaa huomioida näitä ostaessa on nimenomaan huollon tarve, vaikka itse kellon saisi edukkaasti niin huolto voi nostaa kustannusta niin paljon että hommassa ei ole enää mitään mieltä.
Ja tämä tulee eteen usein juuri noiden kadonneiden tai muuten orvoiksi jääneiden brändien kohdalla.

Esimerkiksi itsellä on käymätön mutta päälisin puolin hienokuntoinen Leijona (huollettuna arvo jossain 100€: nurkilla) mutta jos huolto maksaa sen pari sataa niin mielummin yrittää etsiä saman kellon huollettuna kun lähtisi omaa korjauttamaan.

Toinen asia joka näissä wanhoissa kelloissa kannattaa muistaa, että nämä ovat todennäköisesti käyneet läpi monta huoltokierrosta joten voi olla että puolet kellon osista on vaihdettu matkan varrella. Eli kovin tiukasti ei kannata hakea vain alkuperäistä yksilöä niissä voi tulla vain pettymään. Muutama viikko sitten Torissa myytiin "alkuperäistä" Pogueta jossa kuitenkin oli mm. väärä viisari...

Tuo Koistisen linkkaama Loppelan sivusto on kyllä hyvä Sveitsiläisiin kelloihin ja Seikoihin löytyy hyvät mallioppaat internetistä.

Toisaalta itse harrastanut halvemmista autoista tuttua "ajoajan-ostoa" vanhemmissa kelloissa.
Annas kun selitän: Moni jättää vanhemman auton korjaamatta kun alkaa maksamaan liikaa. Itse järkeillyt, että tämän jälkeen menee pari vuotta pelkillä öljyn vaihdolla. Usein tämä tulee jopa halvemmaksi kun ei jatkuva vaihtorumba päällä vaan käyttää kamat loppuun.

Vuosi sitten huollatin seinäkelloa varmaan tuplarahalla sen arvoon. Sama noissa omissa huolletuissa neuvostokelloissa: facebookista saisi parikin kelloa aina huollon hinnoilla.

Tuloksena yleensä hyvä ja varma kello huollon jäljiltä. Jos maksaa 50 euron arvoisen hylätyn merkin huolto sen 200 euroa. Todella usein tuolla 250llä ei saa yhtä hienoa toimivaa kelloa. Samaa myös neuvostokronoissa.

Tämähän siinä mielessä sairas harrastus, että jotakin vanhaa Rolexia voidaan huoltaa tonnitolkulla koska jälleenmyyntihinta. Samaan aikaan parempi kello voi jäädä huoltamatta pikkuvian vuoksi koska merkki ei ole haluttu harrastajien keskuudessa.

Samaa myös harrastellut osassa viihde-elektroniikkaa. Juuri tälle päivää maksoin reilun parisataa vahvistimen huollosta, josta maksoin 20 euroa.

Toinen kulma myös se, että maailma hukkuu roskaan. Kolmas kulma se, että onpa maakuntien kellosepillä tekemistä, niin pysyy nuokin palvelut.

 

[tj86430]

Moni jättää vanhemman auton korjaamatta kun alkaa maksamaan liikaa. Itse järkeillyt, että tämän jälkeen menee pari vuotta pelkillä öljyn vaihdolla. Usein tämä tulee jopa halvemmaksi kun ei jatkuva vaihtorumba päällä vaan käyttää kamat loppuun.

Tosin voi käydä niinkin, että pomppaa seuraavasta leimasta ja läpi saaminen maksaisi liikaa.

 

[Koistinen]

Tosin voi käydä niinkin, että pomppaa seuraavasta leimasta ja läpi saaminen maksaisi liikaa.

Vähän se kysymys olikin että jokaiselle meille tuo liian määritelmä eri tonnin huolto tekemättä ja ostetaan kahden kymmenen tonnin auto tilalle

Toisaalta täällä puhuu kaveri jolla fillareissa enemmän rahaa kiinni kuin perheen autoissa.

 

[hm42]

Sen verran kannattaa tehdä etukäteistöitä, että selvittää mikä koneisto kohteena olevassa kellossa on ja saako siihen osia.

Kannattaa myös noteerata, että hyvä eli kallis huolto ei tunnu nostavan vintage-kellon jälleenmyyntiarvoa samaa määrää ylöspäin. Sama kuin autoremppa tai vaikka asunnon putkiremontti.

Itselläni on muutama vintageksi laskettava kello. Esimerkiksi tuo 1960 kultakuorinen Zenith ei enää ison huollon jälkeen ole mennyt kaupaksi, vaikka (tai koska) hintapyynnössä on suurimpana elementtinä huoltokustannus.

 

[Koistinen]

Pitäisikö keskustelua huolloista vintagen osalta summata: Kannattaa huoltaa, jos kellon meinaat pitää. Siihen toiseen vaihtoehtoon voi jokainen sitten miettiä, onko mitään järkeä ylipäätään ostaa kello, jota ei meinaa pitää

Itsellä vähän tätä(kin) harrastusta myrkyttää väen ylianalysointi jälleenmyyntihinnoissa. Pari kelloa itsellä hyllyssä, joita harrastajakaverit pyöritellyt ranteessa ja ihailleet. Vähän erisanoin molemmat sanoneet. "Tämä olisi kyllä hieno kello, mutta en voi itselle ostaa kun niin vaikea myydä pois" Mieluummin sitten ostetaan kello, jonka joku muu haluaisi omaan ranteeseen. Vaikka voisi olla parempi ostaa sellainen joka itseä miellyttää.

Onkos arvon raati koskaan miettinyt, joskos jatkuva flippailu johtuisi tästä asenteesta: kello on jo alitajuisesti myyty ennen kuin sitä on edes ehditty ostaa. Tämän kun yhdistää tuohon aiemmin mainittuun "jollekkin-muulle-ostamiseen" pyörii flippisirkus taatusti kuin pyörreovet Alkon aulassa Vapun alla.

Puollustukseksi toki sanoa, että vintagessa vaikeuskerroin on kovempi. Välistä saattaa olla halvempi jättää joku kello huoltamatta ja vaikka ostaa vastaava huollettavaksi. Tästä syystä vähän vältellyt vintagea, vaikka noita onkin vahingossa kertynytkin kasa kellolaatikkoon.