Alkuun sanoa, että se tasku on usein vaarallisempi paikka kuin ranne. Aika hyvä fyysinen jousto ja tärinän vaimennin ihmisruumis on
Fillaroidessa olen pitänyt ranteessa aika surutta mekaanisia kelloja aina vintagekelloihin saakka. Muuten ei kelloja tulisi pidettyä kuin kotosalla. Pallopeleistä kuullut tarinoita, joissa huoltoa saatu aikaistettua melko mukavasti kun toistuvat iskut rikkoneet koneistoa. Nämä tosin melko kovalla harrastekäytöllä: Eli siellä kentällä viihdytty monta päivää viikossa.
Tämä ei perustu mihinkään syvällisempään tietoon, mutta itse juuri noissa kirves ja lekahommissa vaihdan Casiota tai Vostokkia ranteeseen. Toinen esimerkki on raivaussaha ja vanha ruohonleikkuri. Molemmat vispaa sillä tasolla, että sormet ja ranteet tunnottomat parin tunnin työn jälkeen. Vostok ollut vähän "kanarianlintu" kokeilussa mitä kello voi kestää. Melko uskomatonta osumaa ottanut ja käy naarmutta tarkasti.
Nykyisellään Tudorin North Flaggia ja Aeronauttia ollut ranteessa hiihtäessä, lenkkeillessä ja muutenkin menossa. Vähän ollut itsellä asenne, että korjaillaan sitten huollossa mikäli siihen tulee tarvetta. Enemmän nauttii kellosta ranteessa kuin vitriinissä tai kassakaapissa. Enemmän harmittaa jonkun muun tekemät naarmut. Esimerkiksi huollossa tuli yhteen kelloon AR-pinnoitteeseen kunnon vekit.
Väärinymmärtäjille kommenttina, ettei tätä kannata lukea niin että kelloja tahallaan hajoittaisi. Järki aina käteen, mutta kyllä ne tavallista vaihdikkaampaa arkea kestämään on tehty.
Aina myös lyötyy se harrastajaporukka, jotka käy jokaisen naarmun sepällä kiillottamassa ja suojailee rannekkeen osia kontaktimuovilla. Ei kai tuossakaan mitään vikaa, hirveän stressin vaan tuolla saa aikaiseksi.
