Covidin jälkeiset trendit brändisuosiossa?

[hm42]

Käyttäytyykö kellomarkkina kuten lenkkarimarkkina? Aiemmin niissä on ollut yhteistä.

Luin juuri hesarista, ( https://www.hs.fi/visio/art-2000010779784.html ) miten Covidin jälkeisessä maailmassa on tapahtunut suurehkoja brändimuutoksia: Nike on menossa alaspäin, Adidas on vähän nousussa, ja isommassa kasuvssa ovat olleet iskälenkkarit tyyliin New Balance ja Asics sekä uudet tulokkaat Hoka ja On Running. Osa syystä on Niken covidiin sopineet jälleenmyyntimuutokset joissa jälleenmyyjien määrää vähennettiin ja keskitettiin myyntiä omaan verkkokauppaan. Tämä iski takaisin kun covidista päästiin. Lisäksi valikoimakehitys retro vs uudet ei ole oikein toiminut.

Vastaavia analogioita taitaa löytyä kellopuoleltakin. Tässä taloustilanteessa mitkä kellobrändit mahtavat olla eniten nousevia tähtiä ja mitkä ovat menossa alaspäin - sekä uusien osalta että käytetyn markkinan hintatasossa? Itse veikkaan että ainakin Tag Heuer nousee varsinkin kun tekivät F1-diilin (taas) ja puskevat Rolexin pois sieltä. Rolex toimii omalla tavallaan trendeistä välittämättä. Omegasta ei ole haisua, jatkavatko linjaansa vai pitääkö muuttaa kurssia? Edullisempana pidetty Tudor taitaa nyt mennä vähän väärään suuntaan ostovoiman heikentyessä. Tuo kombinaatio ja oikea balanssi retromallit vs uuden kehitys on tärkeä kaikille.

 

[Koistinen]

Käyttäytyykö kellomarkkina kuten lenkkarimarkkina? Aiemmin niissä on ollut yhteistä.

Luin juuri hesarista, ( https://www.hs.fi/visio/art-2000010779784.html ) miten Covidin jälkeisessä maailmassa on tapahtunut suurehkoja brändimuutoksia: Nike on menossa alaspäin, Adidas on vähän nousussa, ja isommassa kasuvssa ovat olleet iskälenkkarit tyyliin New Balance ja Asics sekä uudet tulokkaat Hoka ja On Running. Osa syystä on Niken covidiin sopineet jälleenmyyntimuutokset joissa jälleenmyyjien määrää vähennettiin ja keskitettiin myyntiä omaan verkkokauppaan. Tämä iski takaisin kun covidista päästiin. Lisäksi valikoimakehitys retro vs uudet ei ole oikein toiminut.

Vastaavia analogioita taitaa löytyä kellopuoleltakin. Tässä taloustilanteessa mitkä kellobrändit mahtavat olla eniten nousevia tähtiä ja mitkä ovat menossa alaspäin - sekä uusien osalta että käytetyn markkinan hintatasossa? Itse veikkaan että ainakin Tag Heuer nousee varsinkin kun tekivät F1-diilin (taas) ja puskevat Rolexin pois sieltä. Rolex toimii omalla tavallaan trendeistä välittämättä. Omegasta ei ole haisua, jatkavatko linjaansa vai pitääkö muuttaa kurssia? Edullisempana pidetty Tudor taitaa nyt mennä vähän väärään suuntaan ostovoiman heikentyessä. Tuo kombinaatio ja oikea balanssi retromallit vs uuden kehitys on tärkeä kaikille.

Tagilla myös se etu, että mallisto alkaa olla aika maukkaan näköinen. Paljon hienoja kelloja tarjolla laidasta laitaan. Tudor vähän maalannut itsensä nurkkaan kun jokainen vähänkin mielenkiintoinen idea haudattu ja merkistä tehty kalliinpuoleinen homage-merkki

Yksi trendi mitä itse veikkaan kun paljon verkkoa selaa kellokuplan ulkopuolella on kevyt kallistuminen kohti pukukelloja.

 

[hm42]

Turhaan tätä enää mietitään, totuus löytyi Twitteristä ;-)

 

[Len]

Koska käytän vintage Japanilaisia kelloja jotka eivät näytä olevan käyrällä niin onko ÄO:ni asteikon ala- vai yläreunassa

 

[Koistinen]

Tässä tuoreessa pätkässä aika hyvin summattu trendin kehittymistä ihan raakan myynnin kannalta. Luksus pärjää vielä, keskihintainen tekee kuolemaa.

Tekijänä Bloomberg niin vähän realistisempi kulma kuin perus kellovaikuttajilla....

 

[samyel]

Kiinnostava video ja ilmiö. Vähän samaa on aistittavissa jopa kellojen myyntiryhmissä. Aikanaan harrastelua aloittaessa oli huomattavan paljon enemmän keskihintaista kelloa kaupan ja näytillä. Nyt tuntuu, että keskustelu on kaventunut ja hiukan köyhtynytkin sen myötä kun merkkejä tuntuu olevan kourallinen.

Voi olla, että aika tehnyt tehtävänsä ja kullannut muistot, mutta ainakin itsellä oli silloin samaan aikaan Omegaa ja välillä tosi edullista laitetta niin uskoisin, että tämä on suht puolueeton näkökulma.

Itsellä ei viime aikoina ole kalliimpaa päätyä ollut ollenkaan. Näköjään tulee mentyä trendiä vastaan

Olisi hauska ymmärtää mistä johtuu tuo keskitason kipuilu. Siinähän saa eniten laatua pennosilleen. Puuttuuko niistä status? Onko hinnat nousseet niin paljon niillä brändeillä joilla mahdollisuus nostaa on? Onko harrastaminen yleisesti vähenemässä? Näytetäänkö statusta enemmän muilla asioilla: kalliimmat symbolit tai esim. vapaa-ajan merkitys statussymbolina?

Tässä tuoreessa pätkässä aika hyvin summattu trendin kehittymistä ihan raakan myynnin kannalta. Luksus pärjää vielä, keskihintainen tekee kuolemaa.

Tekijänä Bloomberg niin vähän realistisempi kulma kuin perus kellovaikuttajilla....

 

[Notlimah]

Keskihintaisten automaattikellojen huollot/korjaukset merkkihuollossa maksavat suunnilleen saman verran kuin kalliidenkin. Suhteutettuna kellojen hintaan keskihintaisten huollot ovat aivan kohtuuttoman kalliita. Aika pian keskihintaisten automaattikellojen ostajat kyllästyvät koko "harrastukseen"....

 

[Koistinen]

Yksi kulma voi olla myös taloustilanne maailmalla. Kuten joku taisi joskus täällä sanoa, että kelloharrastajat ei laskuja maksa.

Luksusmarkkinoilla menee tällä hetkellä maailmalla kauttaattaan vielä aika hyvin. Keskihintainen kampe ei liiku mihinkään. Ne joilla kassa kunnossa ostaa entiseen malliin, keskituloinen väki on varovaisin varpain nyt liikenteessä. Tämä näkyy ainakin suomessa nyt kaikessa kamppeessa.

Notlimahin antama syy, se miksi itse tuli aika joutuin noista keskihintaisista siirryttyä pykälää ylöspäin. En tiedä tuleeko Tissottia koskaan laitettua huoltoon, vaikka se helkkarin hyvä kello onkin.