Näitä ominaisuuksia omistan joissain kelloissani, mutta en ehkä ostaisi jatkossa:
- 38 tunnin käyntivara. Ei merkitystä jos käyttää kelloa joka päivä, mutta olisihan se vähän tylsää. Tylsää on myös tunkea kelloa päivittäin winderiin, kun tykkään normaalisti kierrättää samanaikaisesti paria kelloa tyyliin toinen ranteessa ja toinen pöydällä. Jos kello on 38 tunnin käyntivaralla, niin se kovin usein tuppaa pysähtymään pöydälle välipäivänä. Ei tämä nyt mikään gamechanger ole, mutta olen huomannut käytännössä suurehkon eron 38h ja 50h käyntivaralla. Toinen sammuu usein omassa käytössä, ja toinen paljon harvemmin.
- GMT. Ei mitään käytännön hyötyä, mutta tekee taulusta sekavan/ruman. Lasken sujuvasti päässäni Etelä-Euroopan ja New Yorkin ajan. Harvinaisemmatkin ajat hahmotan kohtuullisen tarkasti ihan muistista, ja tarvetta niille ei juuri ole.
- Small Seconds. Kello näyttää kuolleelta ilman isoa sekuntiviisaria. Juuri se parhaimmillaan sulavasti, pykälättömästi ja lähes lentäen liikkuva sekuntiviisari on mielestäni iso osa kelloa.
- (Nahkaranneke, omistan näillä varustettuja muutamia. Äärimmäisen mukavia kädessä, mutta en oikein raaski lämpimään aikaan käyttää. Eli ison osan vuotta, jopa 1/3 ovat vähällä käytöllä. Hikoilen paljon, ja olen huomannut että on mukavaa viedä kello kokonaan lavuaarin alle pesulle. Kellon korkea hankintahinta on hyväksyttävä, mutta en todellakaan ole valmis maksamaan uudesta rannekkeesta satasia muutaman vuoden välein. Siispä varjelen nahkarannekkeita tavalla, joka rajoittaa käyttöä.)
Täällä aiemmin mainituista seuraavia en koe välttämättömiksi.
-Mikrosäätö. Se on kieltämättä oikein kätevä omassa Seiko Astronissa, jota käytän säännöllisesti ympäri vuoden. Kutsuisin sitä arkikelloksi. Sen sijaan vaikkapa Zenithin El Primero Espadassa kellon istuvuus ranteeseen on sitä luokkaa, että metalliranneke voi olla hiukan löysempikin. Ei se muljahtele ranteessa yhtään mihinkään. Longinessin Hydroconquestissa taas pystyy huolellisesti säätämällä pikkupalojen kanssa löytämään kompromissin, joka on sopiva suurimman osan ajasta. Liikkeessä säätivät rannekkeen ihan pieleen, ja väittivät että se nyt vaan on tälläinen ja mukamas enempää ei voi tehdä. Ei pitänyt paikkaansa, mutta onnistuminen vaati useita säätämisiä ja testailuja kotona. Kovilla pakkasilla ranteeni pienenee huomattavasti, mutta silloin tuo raskas metallimöykky olisi muutenkin epämukava pukea päälle. En siis hirttäydy ajatukseen mikrosäädöstä, mutta on tietenkin plussaa.
-Hacking. Tärkeä ominaisuus ns. huonoissa kelloissa joita joutuu säätelemään usein. Toisaalta aiemmin mainitsemassani Zenithissä sitä ei ole. Pidin sitä suurena turn offina kelloa hankkiessa, kuten käsittääkseni moni muukin. Sen takia taisin saada kellon puoleen hintaan, kun nämä eivät oikein käyneet kaupaksi. (Toki siinä valituksessa oli mukana sitäkin että "ei voi olla El Primero jos ei ole kronografi".) Jälkeenpäin ajatellen olen kovin tyytyväinen ostopäätökseen. Tuota herätellessä ravistamalla osuu parin sekunnin hoodeille oikeasta ajasta, ja ollessaan noin viikon käytössä on tainnut parhaimmillaan olla edistys vain parin kolmen sekunnin luokkaa. Tarkkuus on uskomaton, ja koskaan ei ole jätättänyt. Siispä tarpeeksi tarkalla koneistolla ei kannata olla liian kranttu tuon hackingin kanssa. Se on nykyään erittäin pienessä osassa arvokelloja enemmänkin ominaisuus kuin vika. Zenithiä pitää käyttää viikkoja yhtäjaksoisesti saadakseen halpisten mahdollisia päiväheittoja tauluun, ja itsehän en tuota raaski käyttää koskaan sellaisia aikoja putkeen. Siinä ajassa lähtee jo se fiilis, mikä tulee premium-kellosta. Pitää aina välillä käyttää muita, jotta osaa arvostaa.
Lopuksi vielä, että se päivämäärä on itselleni ihan ehdoton. Kellonajan voi tsiigata useimmiten tarvittaessa seinältä, mutta päivämäärää voi joutua kysymään tai kaivaa idioottina kännykkää taskusta. Se on noloa esim. papereita tehtäessä. Viikonpäivän sentään muistan aina, joten sille ei ole kellossa käyttöä, mutta se päivämäärä omassa päässä voi heittää toisinaan 1-2 pieleen. Mainitut kyklooppi-suurennokset on omaan silmään ollut aina rumia, ja niitä en omista. Tosin näköni on huonontunut siihen tahtiin, että ehkä mieli jossain vaiheessa muuttuu.
