Sveitsin top-20 merkkiranking, nostoja.

[hm42]

Katsokaapa tätä. Äkkiä katsottuna kalliimat laatumerkit nousevat, ison volyymin halvemman keskihinnan merkit laskevat. Jälkimmäisten markkinaa vievät ehkä älykellot?
Yksittäisinä nostoina esim Tudor tekee asiat oikein, huima nousu rankingissa.

Toinen juttu jota tästä voi arvioida: Rolexin tukkuhintojen ja retail-hintojen ero sanoo että jälleenmyyjän kate on 45%. Vastaavasti voi laskea muillekin saman.

 

[Notlimah]

Kyseessä on ilmeisesti "muotiasiantuntijoiden" ranking ? Eli lähinnä kellomerkkien imagesta ja muotoilusta. Esimerkiksi Swatch-konsernin kellomerkit (mm. Omega, Tissot, Certina, Hamilton, Calvin Klein ja Swatch) ovat kellonkuoria, joiden sisällä on eritasoisia ETA-koneistoja; esimerkiksi Tissotin, Certinan ja Hamiltonin välillä ei ole merkittäviä teknisiä eroja.

 

[Koistinen]

Pari havaintoa itsellä nousi tästä:

1. Suomalainen kellomaku vs. maailma. Paljon merkkejä, jotka hinnoittelultaan sopisi suomalaisen kukkaroon tuolla listan kärkipäässä, mutta joiden osalta hiljaiseloa myynnissä. Johtuuko lie pienestä markkinasta, että ei kannata panostaa vai omanlaisesta maustamme? Esimerkkinä ei noita Cartierin kelloja paljoa näy.

2. Liikevaihdot. Olisi mielenkiintoista katsella pitkänajan trendiä missä menty vuosikymmenten varrella. Aika "nappikauppaa" lopen alkaa olla, varsinkin listan loppupää. Tätä kun vielä peilaa kulurakenteeseen käsinkasatussa tuotteessa, jossa halutaan mahdollisimman paljon työvaiheita pitää talonsisällä alkaa hahmottamaan liiketoiminnan vaativuuden ja sen miksei kukaan ota riskejä. Suurin arvo kai tuolla listan kärjen jälkeen olevalla yrityksellä on olemassa oleva brändiarvo noilla liikevaihdoilla. Tämä selittää miksi muutama putiikki omistaa kohta kaikki merkit.

Jos väelle ei aukea kuin pieniä nuo liikevaihdot kellofirmoilla ovat, otetaan Suomea rinnalle. Nyt kun istuu muutaman tuhannen asukkaan pohjalaispitäjässä ja pyöräyttää harpilla 50 kilometrin ympyrän (40 minuutin työmatka täällä): Mahtuu sisään muutama TAG:n kokoinen putiikki, kymmenkunta Hamiltonin kokoista firmaa ja lukuisia Oriksen kokoluokkaa olevia toimijoita. Tähän listaan ei edes tarvitse ottaa mukaan alueella olevien suurten kansainvälisten pörssiyhtiöiden tehtaita/toimipisteitä tai suurteollisuutta kemian ja metallurgian puolelta. Säteen sisälle ei edes mahdu yhtään kasvukeskusta kuten, Oulua, Vaasaa tai Seinäjokea. Kaiken lisäksi ympyrästä puolet rajaantuu mereen. Eli ollaan lehdistöstä tutulla "kuolevalla"-maaseudulla.

Edit: Pessimisti sanoisi, että pieni on toimiala. Optimisti taas toteaisi, että markkinoilla on tilaa kasvaa ja temmeltää.

 

[Koistinen]

Kyseessä on ilmeisesti "muotiasiantuntijoiden" ranking ? Eli lähinnä kellomerkkien imagesta ja muotoilusta. Esimerkiksi Swatch-konsernin kellomerkit (mm. Omega, Tissot, Certina, Hamilton, Calvin Klein ja Swatch) ovat kellonkuoria, joiden sisällä on eritasoisia ETA-koneistoja; esimerkiksi Tissotin, Certinan ja Hamiltonin välillä ei ole merkittäviä teknisiä eroja.

Kyllä tuossa ihan eurot puhuu, kun liikevaihtosaraketta katsot. Sitä en osaa arvioida ovatko luvut kuin luotettavalla tasolla. (Veikkaan, että sivistynyt arvaus kyseessä.) Siinä olet oikeassa, että kyllä tuo konsernirakenne vie pohjaa tuolta yrityskohtaiselta rankingilta.

 

[hm42]

Kyseessä on ilmeisesti "muotiasiantuntijoiden" ranking ?

Ei vaan firmojen liikevaihtojen.

 

[hm42]

Pari havaintoa itsellä nousi tästä:

1. Suomalainen kellomaku vs. maailma. Paljon merkkejä, jotka hinnoittelultaan sopisi suomalaisen kukkaroon tuolla listan kärkipäässä, mutta joiden osalta hiljaiseloa myynnissä. Johtuuko lie pienestä markkinasta, että ei kannata panostaa vai omanlaisesta mausta markkinoilla? Esimerkkinä, ei noita Cartierin kelloja paljoa näy.

Kivijalkasaatavuus vaikuttaa myös, Cartier-kauppiasta saa hetken Suomesta etsiä kun taas Omega-myymälöitä oli ainakin hetki sitten lähes joka korttelissa ja ostarissa.
Ja toinen on kellokonsernien positioinnit maanosittain, mihin kannattaa kuinkakin paljon eri merkkejä tuupata. Tämä sitten näkyy suoraan ko maahantuojien valikoimissa.
Aasian markkinoiden preferenssit ovat varmasti ihan eri näköisiä kuin Skandinavian.
Tudor oli pitkään pois jenkkimarkkinoilta, ja vieläkin löytynee top-50:sta merkkejä joita ei kaikilta mantereilta saa.

2. Liikevaihdot. Olisi mielenkiintoista katsella pitkänajan trendiä missä menty vuosikymmenten varrella. Aika "nappikauppaa" lopen alkaa olla, varsinkin listan loppupää. Tätä kun vielä peilaa kulurakenteeseen käsinkasatussa tuotteessa, jossa halutaan mahdollisimman paljon työvaiheita pitää talonsisällä alkaa hahmottamaan liiketoiminnan vaativuuden ja sen miksei kukaan ota riskejä. Suurin arvo kai tuolla listan loppupäässä olevalla yrityksellä on olemassa oleva brändiarvo noilla liikevaihdoilla.

Veikkaan että hiipuvaa on jäljellä olevien itsenäisten alemman keskihinnan kelloja tekevien bisnes. Suuri osahan noista kuuluu johonkin konserniin kuten kuvakin näytti, jolloin konsernin sisällä voidaan sitä brändipositiointia heitellä ja käyttää yhteisiä komponentteja. Sen sijaan näiden itsenäisten vanhojen firmojen kuten Oris kohdalla kyllä kummastuttaa tuo pienuus.

 

[hm42]

Ja tuo wholesale vs retail value -esimerkki on aika herättävä.
Rolexin tuore Submariner ovh-hinta 7850 euroa verollisena. Verottomana 5890 euroa. Jos jälleenmyyjä maksaa siitä 55%, on hinta heille 3240 euroa.
Ja sitten voi kummastella miten tuo hinta käyttäytyy seuraavalla jälleenmyyntikierroksella.

 

[Koistinen]

Veikkaan että hiipuvaa on jäljellä olevien itsenäisten alemman keskihinnan kelloja tekevien bisnes. Suuri osahan noista kuuluu johonkin konserniin kuten kuvakin näytti, jolloin konsernin sisällä voidaan sitä brändipositiointia heitellä ja käyttää yhteisiä komponentteja. Sen sijaan näiden itsenäisten vanhojen firmojen kuten Oris kohdalla kyllä kummastuttaa tuo pienuus.

Tekee haastavaksi tässä kuviossa kun B to C - myyntiä eli asiakkaille pitäisi saada lykättyä. Ottaa esimerkkinä vaikka markkinoinnin. Jos jättää markkinoinnin asiakkaille,(eli kauppiaille) viesti pirstaloituu ja katoaa. Jos muutaman miljoonan pystyy lykkäämään kansaivälisille markkinoille omaa rahaa, on se taas pisara meressä.

Samaan törmäävät kun alkavat kehittelemään tuotteita tai tuotantoa. Särkymävaraa ei juuri ole. Hemmetin hyvän kommentin heitti Caseback-youtube kanavallaan kun väki kritisoinut Nomosta uusista limited-edition kelloista. Hän peilasi siihen, kuinka paljon tämä yksi setti on kyseisen yrityksen liikevaihdosta ja kuinka paljon sitoo pääomaa. Markkinoita on moni yrittänyt ennustaa ja harva siinä onnistuu.

Särkymävaraa tässä ei ole: Tarvi kuin yksi huono Inhouse-koneisto ja takuukorjausrumba tai malli jota ei kukaan osta. Tuotanto sakkaa, pääomaa sitoutuu ja kassa ei kierrä. Sitten ollaan jonkun toisen siipien alla pakon edestä.

Ainoa vaihtoehto kai tuossa kategoriassa on hilata hintoja ylöspäin.

 

[hm42]

Ja Nomos ei edes itsenäisenä toimijana mahdu tähän top-50-listaan. Siinä mennään koneistosarjojen valmistuksen ja varaston kanssa hyvin paljon kädestä suuhun jos pitää tasapainoilla tulorahoituksella.
Ja ne 175v limited edition -lambdat ovat kyllä nättejä.

 

[Koistinen]

Ja tuo wholesale vs retail value -esimerkki on aika herättävä.
Rolexin tuore Submariner ovh-hinta 7850 euroa verollisena. Verottomana 5890 euroa. Jos jälleenmyyjä maksaa siitä 55%, on hinta heille 3240 euroa.
Ja sitten voi kummastella miten tuo hinta käyttäytyy seuraavalla jälleenmyyntikierroksella.

Siihen asti menee kun markkina vetää. Kyllä siinä jälleenmyyntisopimukset unohtuu kun ulosottomies on ovella, tehdas puskee ja jonot ovat kaikonneet. Käytettyjen kauppiailla olisi tässä vaiheessa parempi olla korkea omavaraisuusaste ja järki surutta lyödä liike kiinni. Kellot parempi laittaa kassakaappiin odottamaan seuraavaan nousua.

Tässä alueella yksi natsisympatioista tunnettu tavaratalo päätti unohtaa velkasaneerauksen kurittaessa turhat sopimukset ja lykätä merkkituotteisiin raakat alennukset myyntiä nostaakseen. Kyllä siinä vaate- ja kellokaupat oli helisemässä kun naapuri myy puoleenhintaan ilman alennusta.

 

[samyel]

Kyseessä on ilmeisesti "muotiasiantuntijoiden" ranking ? Eli lähinnä kellomerkkien imagesta ja muotoilusta. Esimerkiksi Swatch-konsernin kellomerkit (mm. Omega, Tissot, Certina, Hamilton, Calvin Klein ja Swatch) ovat kellonkuoria, joiden sisällä on eritasoisia ETA-koneistoja; esimerkiksi Tissotin, Certinan ja Hamiltonin välillä ei ole merkittäviä teknisiä eroja.

Ranking vaikuttaisi olevan liikevaihdon mukaan. Ja tokihan moni noista pitää sisällään ETA:n koneistoja, mutta esim. Omegalla ei taida enää ETA:a olla lainkaan ja muutkin brändit on suht vakaasti kellotaustaisia brändejä vaikka niissä "perusmoottori" onkin (versus Guccit, Michael Korsit ja muut jotka laskisin enemmän muotimerkkien kategoriaan).

Näkisin, että ETA ei sinänsä laske kellon arvoa tai arvostusta, mutta inhouse puolestaan nostaa. Ehkä siinä osittain syy Tudorin nopealle nousulle. Taitaa vähän kaikessa teollisuudessa suunta olla sama, että arvolla tehdään rahat ja edullisen pään tuotteiden katteet heikkenee.

 

[Tapio]

Ja Nomos ei edes itsenäisenä toimijana mahdu tähän top-50-listaan. Siinä mennään koneistosarjojen valmistuksen ja varaston kanssa hyvin paljon kädestä suuhun jos pitää tasapainoilla tulorahoituksella.
Ja ne 175v limited edition -lambdat ovat kyllä nättejä.

Vaikeaa sen on saksalaisen firman Sveitsin listoille ängetä.

Jos tarkoitat liikevaihtoa, niin Nomoksella se on jossain 20 M frangin pinnassa, jolla ei silläkään pääse tuohon listalle.

Siitä huolimatta hyvä että on olemassa innovatiivisiä ja valtavirrasta poikkeavia putiikkeja kuten Nomos. Pieniä ovat, mutta eivät kaikki voi olla isoja.

Aika hupaisaa, että ylivoimaisesti suurimman firman kelloja ei edes saa kaupoista...

 

[Koistinen]

Ranking vaikuttaisi olevan liikevaihdon mukaan. Ja tokihan moni noista pitää sisällään ETA:n koneistoja, mutta esim. Omegalla ei taida enää ETA:a olla lainkaan ja muutkin brändit on suht vakaasti kellotaustaisia brändejä vaikka niissä "perusmoottori" onkin (versus Guccit, Michael Korsit ja muut jotka laskisin enemmän muotimerkkien kategoriaan).

Näkisin, että ETA ei sinänsä laske kellon arvoa tai arvostusta, mutta inhouse puolestaan nostaa. Ehkä siinä osittain syy Tudorin nopealle nousulle. Taitaa vähän kaikessa teollisuudessa suunta olla sama, että arvolla tehdään rahat ja edullisen pään tuotteiden katteet heikkenee.

En inhouse koneistoja pitäisi yleisratkaisuna kaikille:

Tudor siinä mielessä huono vertailukohde, että konsernilla on rahaa. Raha mahdollistaa kovia liikkuja. Esimerkkinä ottaa tuo GMT-koneisto. Kyseinen tuntuu työllistävän takuiden merkeissä. Tämä voi taas aiheuttaa pahimmillaan pulaa muista tuotteista kun väki poissa tuotannosta korjaamassa jo kerran myytyjä tuotteita. Tulee korjauskustannuksen päälle vielä kustannus menetetystä myynnistä. Joku toinen toimija olisi ongelmissa.

Haaste varmasti on myös suuruuden ekonomia. Eli suuret sarjat ovat uskomattoman edullisia valmistaa. Pystytäänkö oman koneiston hinta siirtämään tuotteeseen niin, että markkinat vetää.

 

[hm42]

Vaikeaa sen on saksalaisen firman Sveitsin listoille ängetä.

Hyvä pointti, paitsi että listalla olivat kuitenkin muut Glashutten kylän suuruudet Lange ja GO
Ehkä tuo alue lasketaan Sveitsiksi...

 

[Maira]

Mainiota keskustelua.

Oma lusikkani tähän soppaan on se, että vaikka kyseessä ovat arviot, perustuvat ne pitkään jatkuneeseen vuosittaiseen seurantaan ja raportointiin. Merkkien tuotantomääristä on saatu ajoittain kiinni tarkkaakin dataa (esim. COSC-luvut aikanaan), joita on voitu käyttää vertailulukuina kun on seurattu miten vuosien saatossa esim. myynti on vaihdellut.

Esimerkiksi Longinesin osalta luvut pitävät suht hyvin paikkansa, koska siitä on aikalailla varmaa dataa olemassa seuraamalla serial-numeroita. Vierailin Longinesilla reilu vuosi sitten ja kun tämä asia tuli puheeksi toimitusjohtajan kanssa, niin hän totesi asian pitävän paikkaansa. Tekevät vajaat kaksi miljoonaa kelloa vuosittain.

Jos miettii sveitsiläistä kelloteollisuutta, on sen retailarvo noin puolet Suomen valtionbudjetista. Sveitsin kelloteollisuus puolestaan edustaa noin 45 prosenttia maailman kellotuotannon arvosta.

Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että Suomi vs. maailma on ihan kaksi eri todellisuutta, koska täältä puuttuu ns. luksussegmentti tyystin. Tästä indikoi myös se, että esim. Cartieria saa vain yhdestä paikkaa. Jos täällä olisi kovaa kysyntää, olisi tarjontakin takuulla ollut edes joskus laajempaa (eli useampia jälleenmyyjiä).

Sitten tuli ihan tällainen huomio: Lindroos on Suomessa alan yksinäinen, jolla on koko sveitsiläinen kelloteollisuus näpeissä. On Richemont, on Swatch Group, on LVMH.

 

[Maira]

Hyvä pointti, paitsi että listalla olivat kuitenkin muut Glashutten kylän suuruudet Lange ja GO
Ehkä tuo alue lasketaan Sveitsiksi...

Lasketaan Richemontiin kuuluvaksi, joka on sveitsiläinen yritysjätti. Mutta sinänsä validi pointti. Data perustuu yritysten tilinpäätöksiin ja muuhun kerättyyn dataan, jossa ei oteta kantaa välttämättä valmistusmaahan. Onhan Swiss Made nyt itsessäänkin vähän suhteellinen käsite.

 

[hm42]

Lindroos on Suomessa alan yksinäinen, jolla on koko sveitsiläinen kelloteollisuus näpeissä. On Richemont, on Swatch Group, on LVMH.

Kuinka yleistä tämä muuten mahtaa olla, että kilpailijat mahtuvat noin laajasti samaan myymälään vierekkäisiin hyllyihin?
Vai onko suunta se että yhtäällä on LVMH-diilin tehnyt kauppias ja seuraavassa kadunkulmassa Swatch Group-värejä kantava kauppias? Vähän kuin olutkuppiloissa aikoinaan, valitse otatko Koffin vai Hartwallin hanat...

Mikään näistä kellokonserneista ei taida juurikaan tuoda yksittäisten merkkien markkinoinnissa esiin niiden omistuspohjaa vaan kaikkia mainostetaan ikään kuin itsenäisinä merkkeinä. Sinänsä ei varmaan ole haittaa sille että merkit sekoittuvat myymälöissäkin.

 

[Maira]

Monobrändimyymälät ovat asia erikseen, mutta kyllähän eri konsernien merkit mahtuvat hyvin saman katon alle. Bucherer maailman suurimpana on hyvä esimerkki. Sitäpaitsi monet merkit vaativat, että on vaikkapa astetta parempi merkki myymälässä, jotta sen voi saada. Suomen tasolla hyvä esimerkki on vaikkapa Longines, joka käytännössä vaatii vaikka TAG Heuerin tai Breitlingin myymälään, jotta Longinesin saa siihen mukaan.

 

[Koistinen]

Mainiota keskustelua.

Jos miettii sveitsiläistä kelloteollisuutta, on sen retailarvo noin puolet Suomen valtionbudjetista. Sveitsin kelloteollisuus puolestaan edustaa noin 45 prosenttia maailman kellotuotannon arvosta.

Tämä kevennyksenä / asioiden mittasuhteeseen laittamiseksi:

Unohdetaan retail-arvo ja katsotaan pelkkää liikevaihtoa. Saat pelkkään Kone oy:n liikevaihtoon päästäksesi raksia melko monta yritystä tuolta kärjestä. Tai jos lähdet loppupäästä raksimaan, ei ylös jää montaa jäljelle.

Perusinsinööri tekniikassa ja taloudessa joskus kirjoitti hyvin kun Rovio-kuume oli kovimmillaan suomessa. Vapaasti muotoillen viesti oli seuraava: "Vaikka pörssiarvo ja näkyvyys on kova, unohtuu keskustelussa, että yritys tekee pohjanmaalaisen sahan liikevaihtoa"

 

[Maira]

En nyt väittäisi Sveitsin kelloteollisuuden 14,6 miljardin euron myyntiä ihan pieneksi.