nouneim
Aktivisti
- Liittynyt
- 1.6.2013
- Viestit
- 557
Jälleen huollon kohteena on mekaaninen herätyskello. Aiemmin olin törmännyt Raketan miniherätyskelloon, jonka löysin kirpputorilta. Laitoin aiemmin huoltotarinan siitä. Se teki lähtemättömän vaikutuksen. Nyt tuli sorruttua ostamaan toinenkin, vähän eri mallinen vain. Ulkoisesti kello on säilynyt kohtalaisen hyväkuntoisena ollakseen 70-luvulta kotoisin. Koko on todella pieni, kuten kuvasta voi nähdä:
Koneisto on pienehköön vintage-rannekelloonkin mahtuva rannekellokoneisto, johon on moduleina lisätty herätyksen laukaisu ja herätysmekanismit.
Pitää vähän ihmetellä miksi myyntipuheet pitää kirjoittaa niin pahasti todellisuudesta poikkeavaksi. Olisin maksanut saman hinnan rehelliselläkin kuvauksella, mutta joillekin pettymys olisi saattanut olla karvas. Muuten kuvaus oli todenmukainen, mutta siinä oli sanatarkasti maininta:
"Full serviced and tested by Master Watchmaker",
joka antaa aika väärän käsityksen odotettavasta kunnosta. Ensihuomio oli, että sekuntiviisari oli jumittunut minuuttiviisariin. Viisareita siirtämällä kello kuitenkin lähti käyntiin minuutiksi kerrallaan. Melkein voi vielä uskoa, että viisari olisi kuljetuksessa päässyt vähän liikahtamaan, mutta minuuttiviisari oli myös väärinpäin, ja pieni kaareutuminen ylöspäin on se varsinainen syy. Herätyksen vasarakoneistoon ei saanut viritettyä vetoa, koska mekanismi oli jumissa. Syy selviää myöhemmin. Takakannen avaamalla näkyi, että herätysmekanismia ei ollut puhdistettu tai öljytty. Vanhat öljyn rippeet olivat kuivahtaneet akselien päiden ympärille. Jotain tälle kuitenkin oli tehty lukuisista naarmuista päätellen. Varsinaista kellokoneistoahan olikin "huollettu". Öljyä oli ympäriinsä kivien ympärillä, ja vanhat öljyn jämät näkyivät kuivuneina akselien ympärillä. Jousikotelo heilahteli paikoillaan sekä pysty että sivusuunnassa aika levottomasti, ja virityksen pitävä ratas olikin kuluttanut siltaan melkoiset urat akselin salliessa kallistumisen. Ilmeisesti lääkkeeksi lisäkulumista vastaan, öljyä oli ruutattu sen verran runsaasti että valumia näkyi sillalla, ja jousikotelon päällä oli levinnyt tippa. Osa näkyvistä naarmuista oli syviä. Ratasjuoksujen sillan päällä olevasta naarmusta oli pinnoite puhki, ja keltainen messinki paistaa sieltä rumasti. Taulun keskeltä, viisarien juuresta, oli lähtenyt maalia melkoinen pala pois, mutta onneksi se jää aika hyvin piiloon. Tauluun oli onnistuttu sotkemaan jotain mustia tahroja, kuin taulua olisi pidelty käsissä auton rassaamisen lomassa. Olen ilmeisesti hieman tosikko, kun vasta tässä vaiheessa tajusin sen maininnan huollosta olleen vitsi. Jo hinnasta tietysti oli selvää, ettei tämä kellosepän pöydällä ole käynyt. Onneksi itse koneisto ei ollut vaurioitunut naarmuja lukuun ottamatta. Luultavasti sitä ei ole purettu osiin, joka tässä tapauksessa on varmaankin pelastanut sen. Kaikesta huolimatta mitään ei ole rikottu, koneisto on teknisesti hyvässä kunnossa ja vain huoltoa vailla. Hankinta ei mennyt vikaan, koska mielellään vähän räpläilen sisuksia. Koneiston pintojen viimeistely ei ole ollut alunperinkään äärimmäisen fiiniä, joten ne naarmutkaan eivät niin pahasti närästä. Kaikenlaisia uurteita on pinnoissa jo tehtaan puolesta.
Aloitin urakan taulun ja kopan puhdistuksella. Siitä saa heti kuvan miltä lopputulos tulee näyttämään. Käytin tauluun puhdistettua bensiiniä, jota useimmat maalit sietävät hyvin. Taulujen kanssa saa aina olla hyvin varovainen, koska seinä ja herätyskelloissa on joskus käytetty veteenkin liukenevia värejä. Varovainen ensikokeilu kohdistui taulun reunaan, joka jää näkymättömiin. Siellä on ennestään jo maalin lohkeama, joten sen vierestä on hyvä kokeilla. Jotenkin kuvassa nuo tahrat eivät näytä niin pahalta kuin hyvässä valossa luonnossa, mutta erottuu kuvista kuitenkin se miten tahrat enimmäkseen lähtivät. Keskellä ison maalipalan puuttuminen saattaa johtua siitä että herätysajan viisari on painettu vahingossa liian syvään tauluun kiinni. Taulussa näkyi kaaren mallisia jälkiä. Työkalu ei varmaan ole sovinnolla mahtunut taulun ja viisarin väliin.
Purkamisen yhteydessä ei tullut otettua juurikaan kuvia, koska niiden ottaminen vie aina hiukan aikaa, ja tein työn aika pienissää jaksoissa aikataulusyistä. Kasaamisvaiheen kuvat ovatkin kauniimpia katsella. Kasaaminen alkaa pohjalevyyn ja ratasjuoksujen siltaan tulevista päätykivistä. Tässä koneistossa päätykivet tulee myös käyntirattaalle. Ikään kuin koneistoparka ei olisi jo kokenut riittävän kovia, onnistuin nyt hajottamaan sillan puoleisen käyntirattaan kiven lukitusjousen. Se on käytännössä pieni lukkorengas, mutta mitään seger-pihtejä ei ole käytettävissä. Ne ovatkin vähän hankalia käsitellä, mutta riittävällä varovaisuudella ne eivät vaurioidu. Uuden löytäminen varaosana on näköjään vaikeaa, mutta onneksi varaosiksi löytyy toivottomaan kuntoon menneitä romukoneistoja muutamalla eurolla. Pitää vaan saada lukitusjousi tietysti ehjänä talteen romusta. Kuvassa korvaava jousi on paikoillaan. Ja kuten aina Vähintään neljäkymmentä vuotta kuivumaan päässeiden öljyjen kanssa, lika oli tiukassa. Kiviä ja muita osia piti hinkkailla bensiinin kanssa huolellisesti ennen varsinaista pesua. Ultraäänipesuri ei riitä noin vanhan lian poistoon yksinään, ainakaan kohtuullisilla pesuajoilla. Käyntirattaan kivet olivat jääneet kolmeksi päiväksi bensiinikuppiin pehmenemään kun oli välissä muita kiireitä. Silti lika oli vielä kivikovaa.
Asensin käyntirattaan kivet kuivina, ja lisäsin öljyn jälkeenpäin reikäkiven puolelta. Kapillaari-ilmiö imaisee öljyn sisään viimeistään kun akselin työntää reikäkiven läpi. Perille meno näkyy luupilla päätykiven puolelta.
Liipottimen kivet iskunsuojamekanismeineen taas ovat suorastaan mukavia käsitellä. Pohjalevyn puoleinen iskuasetelma näkyy kuvassa noin kello viidessä.
Keskusrattaalle on tässä koneistossa oma siltansa. Ratasjuoksun neljännes ratas asetetaan päälle, ja se nojaa samaan kiveen kuin keskusratas. Neljännen rattaan akseli jatkuu keskusrattaan läpi taulun puolelle, johon kiinnittyy sekuntiviisari.
Seuraavaksi jousikotelo ja sen silta paikoilleen. Messingin väriset raidat jousikotelon päällä eivät kuulu asiaan. Ratas, joka pitää jousen vedon, on osunut siltaan melko raskaasti. Koko jousikotelo pääsi liikkumaan pystysuunnassa runsaasti, ja niin paljon sivusuunnassakin että ratas on päässyt pyyhkimään sillan pintaa. Ajattelin että sillan pusla on vaihtokunnossa, mutta luupin alla se ei näyttänyt pahalta. Kokeilin säätää päittäisvälystä siirtämällä puslaa kohti pohjalevyä, jolloin päittäisvälys palautuu pieneksi. Se yllättäen vaikutti myös sivuttaisvälykseen niin paljon, että sitä voisi pitää aivan tolkullisena. Vertasin välystä säädön jälkeen herätysmekanismin vastaavaan välykseen, ja parin muun koneiston vastaavaan. Nyt välys kesti vertailun, joten en alkanut vaihtamaan. Olisikohan kivi alunperin päässyt siirtymään kovakouraisen käsittelyn seurauksena? Viritysnuppi kiinnittyy suoraan jousen akselille. Muuten välykset koneistossa olikin mallillaan ilman toimenpitetä, eikä rataskaan enää pääse osumaan siltaan.
Tässä on lisäilty loputkin rattaat ja liipotin. Ratasjuoksut toimivat todella herkästi. Osakiitos varmaan kuuluu käyntirattaan päätykiville, jotka sallivat pienen kitkan. Ehkä myös kiitosta kuuluu edellä mainitulle mestarikellosepälle. Vanhojen öljyjen, metallipölyn ja tuoreen öljyn seos on varmaan oiva kiillotuspasta tapin päille, joten erillistä tapin kiillotusta nuo eivät kaivanneet... Kuvassa kello on laitettu jo käymäänkin.
Seuraavaksi moduuleita kasaamaan. Ensimmäisenä on vuorossa herätyksen laukaiseva moduli. Osia ei ole paljoa. Messinkiratas määrää herätysajankohdan. Herätysajan ilmaiseva viisari kiinnittyy siinä olevaan putkeen. Sen päällä näkyvä tuntiratas tulee sen päälle toisinpäin kuin kuvassa. Siinä olevaan putkeen kiinnittyy tuntiviisari. Tuntirattaassa näkyy pienet kohoumat, joiden varassa se nojaa messinkirattaaseen. Herätysajankohtana ne tipahtavat messinkirattaan koloihin, ja rattaat painuvat kiinni toisiinsa.
Laukasumoduuli kasattuna. Päälimmäisenä näkyvä levy painaa tuntiratasta messinkiratasta vasten, ja tuntirattaan tipahtaessa levy painuu alaspäin. Levyn vasemmanpuoleinen reuna siirtyy pois vasaran tieltä. Myöhemmin näkyy erillinen kuva siitä miten tuo reuna estää herätyksen käynnistymisen ennen aikojaan.
Laukaisumoduuli asennetaan kellokoneiston päälle. Kuvassa keskellä näkyvä "cannon pinion" on kiinni keskusrattaassa. Minuuttiviisari kiinnittyy putken päähän. Sekuntiviisarin akseli on putken sisällä. Seuraava ratas (messingin värinen) pyörittää tuntiratasta, joka on kiinni laukaisumoduulissa. Koneiston ympärillä on pölysuojana ja modulien välisenä asennusrenkaana toimiva muovirengas. Pieni ratas on kellon ajan muuttamista varten.
Laukaisumoduuli asennettuna. Pinnan tuntumassa olevan rattaan kautta muutetaan herätysaikaa. Kolosta pilkottava ratas on edellisen kuvan pikkuratas, josta kellonaikaa muutetaan. Koloon tulee pitkän akselin varassa oleva ratas, jonka toiseen päähän tulee ajan ja herätysajan säätönuppi. Rattaan paikkaa siirretään nuppia ulos vetämällä ja sisään työntämällä (nousee tai laskee kuvan kolossa), jolloin sama ratas käy sekä kellonajan että herätysajan säätöön. Tähän päälle tulee vielä taulu ja viisarit kuvassa näkyviin putkiin.
Sitten on vuorossa varsinainen herätysmoduuli, joka tulee kellokoneiston toiselle puolelle. Sitä ei saanut vedettyä, koska vetoa pitävä räikkämekanismi jumitti. Räikän salpa (tai mikälie oikeilla termeillä) on ottanut kiinni sillassa olevaan terävään kulmaan, niin että siihen on noussut kohouma (nuolen kohdalla). Kohoma varmistaa sen että se jumittaa varmasti samaan kohtaan aina.
Kohouma on helppo korjata moukaroimalla se takaisin tasoon (kevyesti taputtelemalla kellosepän vasaralla kiviprässin tölkkiä). Edes pinnoite ei päässyt rikkoutumaan.
Varsinaista ongelmaa tuolla ei kuitenkaan vielä ratkaistu. Salpa tulee jumittumaan varmasti jos muutoksia ei tehdä. Tuo salpa tuskin on alkuperäinen, koska se tarttuu takuulla aikanaan samaan kohtaan. Alkuperäinen on luultavasti isompi, jolloin reuna ei pääse koskaan edes ylittämään tuota kulmaa. Koska kyseessä ei luultavasti ole alkuperäisosa, sitä voi vähän modifioidakin... Pyöristin kulmaukseen tarttuvan reunan, niin että se nousee siististi kulmauksen päälle. Kiillotin pyöristyksen kevyesti jouhevan toiminnan takaamiseksi. Nuoli osoittaa kohtaan, joka tarttui ennen kulmaukseen.
Kokeilin ja totesin modauksen toimivaksi, mutta sitten tarjoutui tilaisuus toiseenkin ratkaisuun. Tilasin sen romukoneiston, jotta sain sen sen rikkomani jousen tilalle toisen. Siinäpä näytti olevan sopivan mallinen salpa. Sitäpaitsi se on sievempikin kiiltävänä puhdistuksen jälkeen. Kuvassa se on oikeanpuoleinen. Harmi vaan että se on hiukan ohuempi, ja se pääsee elämään pystysuunnassa. Ei se haittaa toimintaa, joten otin sen käyttöön.
Tässä herätysmoduuli on kasassa. Kuva on vähän ylivalottunut, mutta tarkoituksena olikin näyttää mekanismit levyjen välissä. Jousikotelo pyörittää tähden mallista ratasta. Se puolestaan heiluttaa vasaraa edestakaisin. Vasaran päässä on kuvan etualalla näkyvä sylinterin mallinen paino. Nuoli osoittaa kohtaan, josta pilkistää laukaisumodulin jousilevyn pää (joka esiteltiin aiemmin). Laukaisumoduli on kuvassa alapuolella. Herätyksen lauetessa levy tipahtaa kuvassa alaspäin, jolloin se västyy kuvassa näkyvän tapin tieltä. Silloin vasara pääsee liikkuman, ja herätys pärähtää käyntiin. Vasara lyö takakannessa olevaa tappia vasten, jolloin koko takakansi toimii soivana pintana. Ääni on ainakin minun makuun riittävän äänekäs ja se soi riittävän pitkään.
Koneisto on asennettu paikkaansa, ja kello on takakantta vaille valmis. Tässä näkyy vielä mekanismi, jolla herätys laitetaan "ON" tai "OFF"-asentoon. Kuvassa oikealla näkyvä, kellon päällä oleva nuppi on painettu alas, jolloin herätys ei ole päällä. Nuppi on painanut koneiston päällä olevan, koko koneiston poikki kulkevan vivun, siten että nuolen osoittamassa kohdassa se painaa vasaran alas-asentoon. Vasara ei pääse liikkumaan.
Kun kuvassa kauimmaisessa reunassa näkyvästä nupista käännetään myötäpäivään, herätysmekanismiin vetoa virittäen, aiemmin esitelty räikän salpa käännähtää vastapäivään. Siinä oleva "nokka" työntää samalla vivun toiseen asentoon pois vasaran tieltä. Oikeassa reunassa kellon päällä näkyvä nuppi nousee ylös. Herätys on siirtynyt "ON"-asentoon.
Ja tässä kello on valmiina. Puhdistuksen jälkeen siitä tuli odotettuakin siistimpi. Minusta se on sympaattinen ja sievä kuin sika ihan uutena.
Kokovertailua parin muun kellon kanssa. Molemmat etummaiset kellot ovat minikokoisia, vasen suunnilleen taskukellokokoa, paitsi syvyydeltään. Tämän Raketan halkaisija on 46 mm, eli isohkon rannekellon luokkaa.
Pitää vielä ottaa mittalaitteet esille myöhemmin, jotta käynnin hienosäädön voi laittaa kohdilleen. Herätysmoduli lähtee pois tieltä kaksi ruuvia avaamalla, joten ylimääräistä vaivaa se ei aiheuta. Ny kello näyttää edistävänmelkoisesti. Käyntitarkuus kohdilleen laitettuna pitäisi olla erinomainen. Tässä on rannekellokoneisto, joka saa olla yhdessä asennossa, ja säädön voi tehdä sen mukaan.
Koneisto on pienehköön vintage-rannekelloonkin mahtuva rannekellokoneisto, johon on moduleina lisätty herätyksen laukaisu ja herätysmekanismit.
Pitää vähän ihmetellä miksi myyntipuheet pitää kirjoittaa niin pahasti todellisuudesta poikkeavaksi. Olisin maksanut saman hinnan rehelliselläkin kuvauksella, mutta joillekin pettymys olisi saattanut olla karvas. Muuten kuvaus oli todenmukainen, mutta siinä oli sanatarkasti maininta:
"Full serviced and tested by Master Watchmaker",
joka antaa aika väärän käsityksen odotettavasta kunnosta. Ensihuomio oli, että sekuntiviisari oli jumittunut minuuttiviisariin. Viisareita siirtämällä kello kuitenkin lähti käyntiin minuutiksi kerrallaan. Melkein voi vielä uskoa, että viisari olisi kuljetuksessa päässyt vähän liikahtamaan, mutta minuuttiviisari oli myös väärinpäin, ja pieni kaareutuminen ylöspäin on se varsinainen syy. Herätyksen vasarakoneistoon ei saanut viritettyä vetoa, koska mekanismi oli jumissa. Syy selviää myöhemmin. Takakannen avaamalla näkyi, että herätysmekanismia ei ollut puhdistettu tai öljytty. Vanhat öljyn rippeet olivat kuivahtaneet akselien päiden ympärille. Jotain tälle kuitenkin oli tehty lukuisista naarmuista päätellen. Varsinaista kellokoneistoahan olikin "huollettu". Öljyä oli ympäriinsä kivien ympärillä, ja vanhat öljyn jämät näkyivät kuivuneina akselien ympärillä. Jousikotelo heilahteli paikoillaan sekä pysty että sivusuunnassa aika levottomasti, ja virityksen pitävä ratas olikin kuluttanut siltaan melkoiset urat akselin salliessa kallistumisen. Ilmeisesti lääkkeeksi lisäkulumista vastaan, öljyä oli ruutattu sen verran runsaasti että valumia näkyi sillalla, ja jousikotelon päällä oli levinnyt tippa. Osa näkyvistä naarmuista oli syviä. Ratasjuoksujen sillan päällä olevasta naarmusta oli pinnoite puhki, ja keltainen messinki paistaa sieltä rumasti. Taulun keskeltä, viisarien juuresta, oli lähtenyt maalia melkoinen pala pois, mutta onneksi se jää aika hyvin piiloon. Tauluun oli onnistuttu sotkemaan jotain mustia tahroja, kuin taulua olisi pidelty käsissä auton rassaamisen lomassa. Olen ilmeisesti hieman tosikko, kun vasta tässä vaiheessa tajusin sen maininnan huollosta olleen vitsi. Jo hinnasta tietysti oli selvää, ettei tämä kellosepän pöydällä ole käynyt. Onneksi itse koneisto ei ollut vaurioitunut naarmuja lukuun ottamatta. Luultavasti sitä ei ole purettu osiin, joka tässä tapauksessa on varmaankin pelastanut sen. Kaikesta huolimatta mitään ei ole rikottu, koneisto on teknisesti hyvässä kunnossa ja vain huoltoa vailla. Hankinta ei mennyt vikaan, koska mielellään vähän räpläilen sisuksia. Koneiston pintojen viimeistely ei ole ollut alunperinkään äärimmäisen fiiniä, joten ne naarmutkaan eivät niin pahasti närästä. Kaikenlaisia uurteita on pinnoissa jo tehtaan puolesta.
Aloitin urakan taulun ja kopan puhdistuksella. Siitä saa heti kuvan miltä lopputulos tulee näyttämään. Käytin tauluun puhdistettua bensiiniä, jota useimmat maalit sietävät hyvin. Taulujen kanssa saa aina olla hyvin varovainen, koska seinä ja herätyskelloissa on joskus käytetty veteenkin liukenevia värejä. Varovainen ensikokeilu kohdistui taulun reunaan, joka jää näkymättömiin. Siellä on ennestään jo maalin lohkeama, joten sen vierestä on hyvä kokeilla. Jotenkin kuvassa nuo tahrat eivät näytä niin pahalta kuin hyvässä valossa luonnossa, mutta erottuu kuvista kuitenkin se miten tahrat enimmäkseen lähtivät. Keskellä ison maalipalan puuttuminen saattaa johtua siitä että herätysajan viisari on painettu vahingossa liian syvään tauluun kiinni. Taulussa näkyi kaaren mallisia jälkiä. Työkalu ei varmaan ole sovinnolla mahtunut taulun ja viisarin väliin.
Purkamisen yhteydessä ei tullut otettua juurikaan kuvia, koska niiden ottaminen vie aina hiukan aikaa, ja tein työn aika pienissää jaksoissa aikataulusyistä. Kasaamisvaiheen kuvat ovatkin kauniimpia katsella. Kasaaminen alkaa pohjalevyyn ja ratasjuoksujen siltaan tulevista päätykivistä. Tässä koneistossa päätykivet tulee myös käyntirattaalle. Ikään kuin koneistoparka ei olisi jo kokenut riittävän kovia, onnistuin nyt hajottamaan sillan puoleisen käyntirattaan kiven lukitusjousen. Se on käytännössä pieni lukkorengas, mutta mitään seger-pihtejä ei ole käytettävissä. Ne ovatkin vähän hankalia käsitellä, mutta riittävällä varovaisuudella ne eivät vaurioidu. Uuden löytäminen varaosana on näköjään vaikeaa, mutta onneksi varaosiksi löytyy toivottomaan kuntoon menneitä romukoneistoja muutamalla eurolla. Pitää vaan saada lukitusjousi tietysti ehjänä talteen romusta. Kuvassa korvaava jousi on paikoillaan. Ja kuten aina Vähintään neljäkymmentä vuotta kuivumaan päässeiden öljyjen kanssa, lika oli tiukassa. Kiviä ja muita osia piti hinkkailla bensiinin kanssa huolellisesti ennen varsinaista pesua. Ultraäänipesuri ei riitä noin vanhan lian poistoon yksinään, ainakaan kohtuullisilla pesuajoilla. Käyntirattaan kivet olivat jääneet kolmeksi päiväksi bensiinikuppiin pehmenemään kun oli välissä muita kiireitä. Silti lika oli vielä kivikovaa.
Asensin käyntirattaan kivet kuivina, ja lisäsin öljyn jälkeenpäin reikäkiven puolelta. Kapillaari-ilmiö imaisee öljyn sisään viimeistään kun akselin työntää reikäkiven läpi. Perille meno näkyy luupilla päätykiven puolelta.
Liipottimen kivet iskunsuojamekanismeineen taas ovat suorastaan mukavia käsitellä. Pohjalevyn puoleinen iskuasetelma näkyy kuvassa noin kello viidessä.
Keskusrattaalle on tässä koneistossa oma siltansa. Ratasjuoksun neljännes ratas asetetaan päälle, ja se nojaa samaan kiveen kuin keskusratas. Neljännen rattaan akseli jatkuu keskusrattaan läpi taulun puolelle, johon kiinnittyy sekuntiviisari.
Seuraavaksi jousikotelo ja sen silta paikoilleen. Messingin väriset raidat jousikotelon päällä eivät kuulu asiaan. Ratas, joka pitää jousen vedon, on osunut siltaan melko raskaasti. Koko jousikotelo pääsi liikkumaan pystysuunnassa runsaasti, ja niin paljon sivusuunnassakin että ratas on päässyt pyyhkimään sillan pintaa. Ajattelin että sillan pusla on vaihtokunnossa, mutta luupin alla se ei näyttänyt pahalta. Kokeilin säätää päittäisvälystä siirtämällä puslaa kohti pohjalevyä, jolloin päittäisvälys palautuu pieneksi. Se yllättäen vaikutti myös sivuttaisvälykseen niin paljon, että sitä voisi pitää aivan tolkullisena. Vertasin välystä säädön jälkeen herätysmekanismin vastaavaan välykseen, ja parin muun koneiston vastaavaan. Nyt välys kesti vertailun, joten en alkanut vaihtamaan. Olisikohan kivi alunperin päässyt siirtymään kovakouraisen käsittelyn seurauksena? Viritysnuppi kiinnittyy suoraan jousen akselille. Muuten välykset koneistossa olikin mallillaan ilman toimenpitetä, eikä rataskaan enää pääse osumaan siltaan.
Tässä on lisäilty loputkin rattaat ja liipotin. Ratasjuoksut toimivat todella herkästi. Osakiitos varmaan kuuluu käyntirattaan päätykiville, jotka sallivat pienen kitkan. Ehkä myös kiitosta kuuluu edellä mainitulle mestarikellosepälle. Vanhojen öljyjen, metallipölyn ja tuoreen öljyn seos on varmaan oiva kiillotuspasta tapin päille, joten erillistä tapin kiillotusta nuo eivät kaivanneet... Kuvassa kello on laitettu jo käymäänkin.
Seuraavaksi moduuleita kasaamaan. Ensimmäisenä on vuorossa herätyksen laukaiseva moduli. Osia ei ole paljoa. Messinkiratas määrää herätysajankohdan. Herätysajan ilmaiseva viisari kiinnittyy siinä olevaan putkeen. Sen päällä näkyvä tuntiratas tulee sen päälle toisinpäin kuin kuvassa. Siinä olevaan putkeen kiinnittyy tuntiviisari. Tuntirattaassa näkyy pienet kohoumat, joiden varassa se nojaa messinkirattaaseen. Herätysajankohtana ne tipahtavat messinkirattaan koloihin, ja rattaat painuvat kiinni toisiinsa.
Laukasumoduuli kasattuna. Päälimmäisenä näkyvä levy painaa tuntiratasta messinkiratasta vasten, ja tuntirattaan tipahtaessa levy painuu alaspäin. Levyn vasemmanpuoleinen reuna siirtyy pois vasaran tieltä. Myöhemmin näkyy erillinen kuva siitä miten tuo reuna estää herätyksen käynnistymisen ennen aikojaan.
Laukaisumoduuli asennetaan kellokoneiston päälle. Kuvassa keskellä näkyvä "cannon pinion" on kiinni keskusrattaassa. Minuuttiviisari kiinnittyy putken päähän. Sekuntiviisarin akseli on putken sisällä. Seuraava ratas (messingin värinen) pyörittää tuntiratasta, joka on kiinni laukaisumoduulissa. Koneiston ympärillä on pölysuojana ja modulien välisenä asennusrenkaana toimiva muovirengas. Pieni ratas on kellon ajan muuttamista varten.
Laukaisumoduuli asennettuna. Pinnan tuntumassa olevan rattaan kautta muutetaan herätysaikaa. Kolosta pilkottava ratas on edellisen kuvan pikkuratas, josta kellonaikaa muutetaan. Koloon tulee pitkän akselin varassa oleva ratas, jonka toiseen päähän tulee ajan ja herätysajan säätönuppi. Rattaan paikkaa siirretään nuppia ulos vetämällä ja sisään työntämällä (nousee tai laskee kuvan kolossa), jolloin sama ratas käy sekä kellonajan että herätysajan säätöön. Tähän päälle tulee vielä taulu ja viisarit kuvassa näkyviin putkiin.
Sitten on vuorossa varsinainen herätysmoduuli, joka tulee kellokoneiston toiselle puolelle. Sitä ei saanut vedettyä, koska vetoa pitävä räikkämekanismi jumitti. Räikän salpa (tai mikälie oikeilla termeillä) on ottanut kiinni sillassa olevaan terävään kulmaan, niin että siihen on noussut kohouma (nuolen kohdalla). Kohoma varmistaa sen että se jumittaa varmasti samaan kohtaan aina.
Kohouma on helppo korjata moukaroimalla se takaisin tasoon (kevyesti taputtelemalla kellosepän vasaralla kiviprässin tölkkiä). Edes pinnoite ei päässyt rikkoutumaan.
Varsinaista ongelmaa tuolla ei kuitenkaan vielä ratkaistu. Salpa tulee jumittumaan varmasti jos muutoksia ei tehdä. Tuo salpa tuskin on alkuperäinen, koska se tarttuu takuulla aikanaan samaan kohtaan. Alkuperäinen on luultavasti isompi, jolloin reuna ei pääse koskaan edes ylittämään tuota kulmaa. Koska kyseessä ei luultavasti ole alkuperäisosa, sitä voi vähän modifioidakin... Pyöristin kulmaukseen tarttuvan reunan, niin että se nousee siististi kulmauksen päälle. Kiillotin pyöristyksen kevyesti jouhevan toiminnan takaamiseksi. Nuoli osoittaa kohtaan, joka tarttui ennen kulmaukseen.
Kokeilin ja totesin modauksen toimivaksi, mutta sitten tarjoutui tilaisuus toiseenkin ratkaisuun. Tilasin sen romukoneiston, jotta sain sen sen rikkomani jousen tilalle toisen. Siinäpä näytti olevan sopivan mallinen salpa. Sitäpaitsi se on sievempikin kiiltävänä puhdistuksen jälkeen. Kuvassa se on oikeanpuoleinen. Harmi vaan että se on hiukan ohuempi, ja se pääsee elämään pystysuunnassa. Ei se haittaa toimintaa, joten otin sen käyttöön.
Tässä herätysmoduuli on kasassa. Kuva on vähän ylivalottunut, mutta tarkoituksena olikin näyttää mekanismit levyjen välissä. Jousikotelo pyörittää tähden mallista ratasta. Se puolestaan heiluttaa vasaraa edestakaisin. Vasaran päässä on kuvan etualalla näkyvä sylinterin mallinen paino. Nuoli osoittaa kohtaan, josta pilkistää laukaisumodulin jousilevyn pää (joka esiteltiin aiemmin). Laukaisumoduli on kuvassa alapuolella. Herätyksen lauetessa levy tipahtaa kuvassa alaspäin, jolloin se västyy kuvassa näkyvän tapin tieltä. Silloin vasara pääsee liikkuman, ja herätys pärähtää käyntiin. Vasara lyö takakannessa olevaa tappia vasten, jolloin koko takakansi toimii soivana pintana. Ääni on ainakin minun makuun riittävän äänekäs ja se soi riittävän pitkään.
Koneisto on asennettu paikkaansa, ja kello on takakantta vaille valmis. Tässä näkyy vielä mekanismi, jolla herätys laitetaan "ON" tai "OFF"-asentoon. Kuvassa oikealla näkyvä, kellon päällä oleva nuppi on painettu alas, jolloin herätys ei ole päällä. Nuppi on painanut koneiston päällä olevan, koko koneiston poikki kulkevan vivun, siten että nuolen osoittamassa kohdassa se painaa vasaran alas-asentoon. Vasara ei pääse liikkumaan.
Kun kuvassa kauimmaisessa reunassa näkyvästä nupista käännetään myötäpäivään, herätysmekanismiin vetoa virittäen, aiemmin esitelty räikän salpa käännähtää vastapäivään. Siinä oleva "nokka" työntää samalla vivun toiseen asentoon pois vasaran tieltä. Oikeassa reunassa kellon päällä näkyvä nuppi nousee ylös. Herätys on siirtynyt "ON"-asentoon.
Ja tässä kello on valmiina. Puhdistuksen jälkeen siitä tuli odotettuakin siistimpi. Minusta se on sympaattinen ja sievä kuin sika ihan uutena.
Kokovertailua parin muun kellon kanssa. Molemmat etummaiset kellot ovat minikokoisia, vasen suunnilleen taskukellokokoa, paitsi syvyydeltään. Tämän Raketan halkaisija on 46 mm, eli isohkon rannekellon luokkaa.
Pitää vielä ottaa mittalaitteet esille myöhemmin, jotta käynnin hienosäädön voi laittaa kohdilleen. Herätysmoduli lähtee pois tieltä kaksi ruuvia avaamalla, joten ylimääräistä vaivaa se ei aiheuta. Ny kello näyttää edistävänmelkoisesti. Käyntitarkuus kohdilleen laitettuna pitäisi olla erinomainen. Tässä on rannekellokoneisto, joka saa olla yhdessä asennossa, ja säädön voi tehdä sen mukaan.
