Vs: Kellokokoelmat
Mukava katsella näitä kokoelmia. Oma kokoelmani on kovin vaatimaton ja vintagepainotteinen. Vaikka tämä ei ole varsinaisesti arvokas, se sisältää kuitenkin mielenkiitoisia tapauksia.
Tässä huono yhteiskuva, joka sisältää pari minulle kuulumatontakin kelloa. Erittelen kellot erikseen pienen kuvauksen kanssa:
Tämä on yksi kokoelman helmistä. Se oli isoisäni 70-vuotislahja, ja se ehti olla kovassa maataloustyö yms. käytössä kymmenisen vuotta ja sitten satunnaisemmassa käytössä sedälläni. Ennen siistimistä kello oli aika pahan näköinen, mutta lasikkeen alla se on säilynyt hienossa kunnossa. Pidän sitä lähinnä kun kaipaan vähän hienompaa kelloa ranteeseen. Se ei vaadi mitään hienoa pukeutumista seurakseen, vaikka ehkä en ihan shotsejakaan laittaisi, mutta en viitsi pitää rymyhommissa.
Taulun elävyyttä tuntuu olevan vaikea napata kameran kuvaan. Taulussa heijastuu kaikki ympärillä näkyvät värit, mutta kuvaan en sitä ihan yhtä loistokkaasti onnistunut nappaamaan. Tässä kuitenkin vielä toinenkin kuva.
Sitten teknisesti mielenkiintoisimmat tapaukset. Vasemmalla Bulova Accutron äänirautakello. Taulussa on kaikki tekniikka näkyvillä äänirautaa myöten, ja ääniraudan ääni kuuluvissa. Tuntuu ihmeelliseltä, että tuo äänirautatekniikka toimii edelleen yli viidenkymmen vuoden jälkeen. Koneistoa pyörittää hammasratas, jota ääniraudan varressa oleva pieni varsi työntää yhden hampaan verran 360 kertaa sekunnissa! Sähköinen puoli toimii kolmella perusähkökomponentilla ja parilla kelalla, ja sen tehtävänä on ainoastaan ylläpitää ääniraudan värähtelyä.
Oikealla on kiinalaisten kellotehtailun alusta uudelleen herätetty malli. Tätä mallia tehtiin Kiinan ilmavoimille vuonna 1963, ja siitä tämän Seagullin uusintapainoksen nimi 1963 reissue tuleekin. Koneisto on sveitsiläistä suunnittelua, ja koneistomalli (Venus cal. 175) ehti kerätä mainetta laatukronokrafina useilla sveitsiläimerkeillä ennen kuin kiinalaiset ostivat valmistusoikeudet ja tiedot. Ja ulkonäkökin on mainio kiinalaisvivahteineen.
Tässä pari melko halvalla hankittua kelloa. Vasemmanpuolimmaisen Camyn hankin eBayta "vaatii huoltoa" kunnossa, ja se vaatikin ihan vain perushuoltoa. Koneisto on AS:n luotettavaa laatua, ja se ei ollut edes pahasti kulunut. Taulu saattaa olla jostain muusta kellosta, koska se oli liimattu koneistoon kiinni. Irroitus ilman taulun pilaamista olikin kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, mutta onnistuihan se.
Oikealla puolella on Syntymäpäivälahjaksi haluamani Raketan osista koottu kello 24h asteikolla. Se on ihan kätevä kun siihen tottuu, ja se helpottaa auringosta suunnistamista esimerkiksi lomamatkoilla tai muualla vieraissa paikoissa.
Tämä on sitten heti hankkimisen jälkeen ranteeseen melkein juurtunut kello. Kuvauhetkellä olikin hyvin harvinainen tilanne, nimittäin käyntivara kulutettuna loppuun. Nyt joulun ajan ranteessa on viihtynyt Isoisän Camy. Se ehtii tapahtua hyvin harvoin, koska kello on päivittäin esimerkiksi työkäytössä ja muissa hommissa, missä kello saattaa joutua iskuille alttiiksi. Safiiri kestää naarmuuntumatta, runkoon saakin tulla käytön jälkiä ja ruuvattavalla nupilla uskaltaa huoletta uida kesän uinnit. Käynti on hyvin tasaista, eikä aikaa tarvitse korjata edes kalenterin siirtojen yhteydessä, vaan hienosäätö hoituu yösäilytysasentoa muuttamalla.
Mietin mitenköhän tuo edellinen kello on niin hyvin ranteeseen juurtunut. Löysin vanhempieni luota pöytälaatikosta jo unohtuneen vanhan Leijonan, jossa on joitakin yhteisiä piirteitä. Ainakin musta pyöreä taulu, kierrenuppi, päivyri ja konstailematon ulkomuoto. Sain kellon jo ala-asteella. Muistan kuinka valintakriteerinä oli kello joka kestää vettä, edellisten kärsittyä useita kertoja vesivahinkoja ennen lopullista sippaamista. Sukelluskellot eivät silti innostaneet, ainakaan budjetin rajoissa, joten tämä tavallisen näköinen, mutta kierrekansilla ja ruuvinupillavarustettu kello kesti vuosikausien vesileikit, sateet jne hyvin. Kello oli käytössä vielä armeija-ajankin. Sitten vasta tuli hommattua kello useammilla ominaisuuksilla krono ja herätys mukaan lukien. Mekaaniset kellot eivät vielä silloin tulleet vastaan budjetin rajoissa. Kuvassa näkyy myös se miksi suosin safiiria lasisen sijaan käyttökelloissa. Vaihdan tuohon safiirin tilalle, niin ulkonäkö vähän palautuu.
Tämä taskukellokin on kuulunut isoisälleni. Koneisto on varsin sievä, ja henkii asennetta siitä että tehdään kunnolla sellaisetkin kohdat, millä ei ole teknistä merkitystä tai ei ole ulospäin näkyvillä. Muuten kello on ihan aikansa tuotteen näköinen.
Sitten pari vierailevaa tähteä, joihin minulla ei ole omistusoikeuksia. Vasemmalla on isälleni koko minun lapsuuden käytössä ollut kello. Nyt tuossa on jokin tarvikemetalliranneke, mutta muistan sen olleen yleensä jonkinlaisessa kangasrannekkeessa minun lapsuudessa. Taulu on vähän kärsinyt sen myötä, että lasike joskus aikoinan pääsi vuotavaan kuntoon. Nyt lasike on vaihdettu, mutta taulu edelleen vähän kärsinyt.
Oikealla erään sukulaisen vanha Omega, joka sekin oli vähän kärsineessä kunnossa ennen siistimistä. Koneisto oli pesun jälkeen hienon näköinen, eikä edes kurjassa kunnossa.