Vanhempien, ns. vintage vehkeiden kohdalla asia selittyy helposti sillä että kellot ovat nähneet kenties monta omistajaa, monta muuttoa, avioeroa, kuolemaa jne. Näin ollen laatikot ja paperit on jonkun toimesta jossain vaiheessa yksinkertaisesti vain hävitetty/heitetty roskiin turhina. Vuosikymmeniä sitten kellot eivät myöskään olleet joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lähes auton hintaisia harraste/keräilykapineita, vaan olivat yhtä arkipäiväinen esine ranteessa kuin vaikkapa sakset tai tuoli kotona.
Uudempien kohdalla taas luulen, että se joka heittää nykypäivänä kymppitonnin arvoisen kellon laatikot ja paperit roskiin, on enemmän tai vähemmän "oikea" rahamies/nainen, joten asialla ei ole mitään merkitystä, päinvastoin kuin meille pers'aukisille "friikeille". Joku kello voi olla myös varastettu tai muuten vääryydellä hankittu ja useiden välikäsien kautta kierrätetty, joten todistusaineisto on pyritty tuhoamaan. Tosin veikkaan, että varsinkin Suomessa tuo on se kaikkein epätodennäköisin skenaario.