On valmiiksi öljyttyjä. Mikään ei tietenkään takaa milloin ja miten on öljytty. Tämän takia esim. Etan koneistoja saa sinetöidyissä paketeissa ja hinta on korkeampi.Kun tilaa uuden koneiston, niin ovatko ne valmiiksi öljyttyjä, vai pitääkö ne purkaa osiin ja tehdä jo ensimmäinen huolto samantien?
D5:llä oli ainakin vielä hetki sitten huono maine, tuppaa kuulemma pikeentymään äkkiä.Olen tekemässä öljytilausta ja olenkin pähkäillyt niiden kanssa. Kovin tuntuvat Moebiuksen 9010, 9415 sekä 8000:nen menevän yksiin, mutta kuinka tuo 8000 näyttää etan 2824-2 koneistoon menveän lähes joka paikkaan versus 9415. Tuota kummastelen.
Olenko hakuteillä, jos laittaisi seuraavat tilaukseen: D5, 8200 ja jonkun näistä 9010,9415 tai 8000:n? Varmaan näistä kannattaa hankkia fluerensoidut versiot kun sama hinta? Jospa teiltä saisi mielipiteitä näistä tai mitkä olisi fiksut yleisöljyiksi.
Cousinsuk tai Kellonosista.Kiitoksia vastauksista ja pienistä infoista.
Mistä olette tilanneet vai cousinsuk:lta? Joku pottu on jossain liikkeesä halvempaa kuin toisessa, kunnes katsastaa toimituskulut...on tää tätä.
Kysyisin rohkeasti huoltoliikkeistä. Zenithin virallisena huoltonahan toimii nykyään Lindroos. Muita mistä kyselisin olisi ainakin Watch Service Finland, Polus, sekä Longitudi (joka on erikoistunut vintageen muutenkin).Mistä saada toimivat tapit kelloon? Onko ainoa vaihtoehto viestittää viralliseen/valtuutettuun Zenith-huoltoon Suomessa ja kysyä, josko myisivät tappeja?
Taitaa jälleen kerran valitettavasti olla asia, johon ei sitä yhtä ja oikeaa vastausta ole. Saman olen laittanut merkille, että jenkeissä laakereiden supistamista pidetään, ainakin jossain määrin, kyseenalaisena, mutta itse en näe siihen syytä. Ainakaan silloin kun supistus on tosiaan oikein tehty. Toki huolimattomasti työskentelemällä saa supistamisella varmasti vahinkoa aikaan. Humauttelemalla tölkillä mihin sattuu, ja kalvamalla laakerit vinoon, saa aikaan ruman ja vielä lisäksi toimimattoman laakerin.Seinäkellon laakerien uusinta vs supistus.
Täällä on käyty keskustelua, että kelloseppäkoulussakin opetetaan laakerien supistus, jota suositellaan mm. siksi, että monesti vanhoissa kelloissa pohjan materiaali on paljon parempaa kuin nykyiset uudet laakerit. Toki toimenpide on myös hieman nopeampi kuin uudelleenlaakerointi ja siitä selviää myös ilman kallista laakerointikonetta ja uusia laakereita.
"Suuressa maailmassa" taas ainakin Youtuben ja löytämäni sähköisen kirjallisuuden perusteella harrastetaan enemmän uudelleenlaakerointia suoraan, ja esim. amerikkalaisille kelloille sitä tehdään varsin useinkin, huoltovälit melko lyhyitä. Liekö syynä alunperinkin heikoista materiaaleista tehdyt kellot. Supistamisesta terästölkillä sain myös tietoa, ettei se onnistuisi kuin kerran ja laakeri kanittaa ja aiheuttaa käyntihäiriöitä. Tosin mietin, miksi sitten on näin - vai onko kyse sitten lähinnä supistajan ammattitaidon puutteesta tällaisessa tapauksessa.
Kumpi siis on suositeltavampi tapa, jos haluaa pitkäikäisen korjauksen tehdä? Ja milloin ei kannata tehdä kumpaakaan? Ilmeisesti on olemassa jokin prosentuaalinen määrä, mitä laakerissa saa olla väljää ennen kuin aiheuttaa käyntihäiriöitä. Se toki on selvää, että jos laakeri on kulunut ovaaliksi, niin se on poikkeuksetta uusittava.
Mutta paljonko on odotettavissa käyttöikää korjauksella supistus vs uusi laakeri? Puhutaanko molempien tapauksissa kuitenkin kymmenistä vuosista? Ja milloin vanha laakeri on vielä kelvollinen - joku puhuu siitä, että akseli saisi kääntyä noin 6-7 astetta kun lepää laakeria vasten, kun välystä kokeillaan siis puretulla koneistolla, yhdellä amerikkalaisella taas oli joku 30% sääntö, jota en ihan hahmottanut mitä sillä tarkoitti. Jälkimmäinen sääntö testattavissa ihan purkamattomalla koneistolla, että akselitappi saa jotenkin liikkua tuon verran ja jos menee yli, niin laakeri uusittava.Taitaa jälleen kerran valitettavasti olla asia, johon ei sitä yhtä ja oikeaa vastausta ole. Saman olen laittanut merkille, että jenkeissä laakereiden supistamista pidetään, ainakin jossain määrin, kyseenalaisena, mutta itse en näe siihen syytä. Ainakaan silloin kun supistus on tosiaan oikein tehty. Toki huolimattomasti työskentelemällä saa supistamisella varmasti vahinkoa aikaan. Humauttelemalla tölkillä mihin sattuu, ja kalvamalla laakerit vinoon, saa aikaan ruman ja vielä lisäksi toimimattoman laakerin.
Jos laakeri on pinnanlaadultaan hyvä, suorassa, oikeassa paikassa, oikean kokoinen ja mielellään lisäksi asiallisen näköinen, on mielestäni ihan se ja sama onko ko. tulokseen päästy painolaakerilla vai vanha laakeri supistamalla. Ja tosiaan, kuten jo aikaisemmin kirjoittelin, mitä parempi kellon oma materiaali, sitä mieluummin supistaisin vanhan uusimisen sijaan.
Jousivetoisten mekaanisten kellojen jousiin on oma rasvansa ja laakereihin öljynsä, mutta onko jotain muita öljyttäviä kohteita? Projektikelloni taitavat suureksi osaksi olla edellisten omistajien väärin huoltamia ja jumiutunutta koneistoa ollaan yritetty saada toimivaksi uittamalla milloin missäkin öljyssä. Väärissä paikoissa öljyistä on pelkkää haittaa, joten siksi mietin, onko jotain koneistotyyppejä, joissa pitäisi muistaa voidella jotain muutakin. Ultraäänipesuri kun poistaa tehokkaasti kaikki öljyt, kun kellon osat pesee siinä.
Kiitos, tämä selvensi taas paljon. Eli ankkurin laakereita olenkin öljynnyt samalla öljyllä kuin muitakin laakereita. Leo Koiviston Heilurikellot -kirjassa oli sivulauseessa mainittu käyntirattaan kohdalla voitelu, josta tätä aloin miettiäkin, että olisi varmasti tarpeen ja kun ankkuri aina vastaa ratasta, niin vähän tuossa kitkaa aina syntyy. Jousirasvaa on Hautaniemeltä tilauksessa, täytyy myös kysellä sopivaa vaseliinia.Kaikille liukupinnoille (telkilaitteet, osoitinkitkakohta, lyönnin vivut jne.) Tulee vaseliini. Samoin käyntirattaan hampaille tulee vaseliini, tai jotkut käyttävät siinä jotain rataskoneistoöljyn ja vaseliinin sekoitusta. Pieniä määriä toki.
Heilurikellossa myös ankkurin laakereille rataskoneistoöljy.
Kellofoorumi on Tyyliniekan ylläpitämä kelloaiheinen yhteisö, joka tavoittaa kuukausittain jopa kaksikymmentä tuhatta vierailijaa.